Tuntemuksia

Tänään menossa KP26 ja vatsani on tuntunut kovin oudolta. En oikein ole varma ovatko nämä jomotukset menkkamaisia vai mitä vai onko iskemässä vatsatauti. Joka tapauksessa, olo on ollut kummallinen. En ole testaillut ovistesteilläkään, koska suunnittelin testaavani vasta ensi kuun alussa kahden edellisen kierron perusteella. Saa nähdä, olisiko kierto vähän lyhenemässä vai onko tämä jotakin aivan muuta. Raskauteen en kuitenkaan jaksa uskoa. Se olisi liian hyvää ollakseen totta. Toisaalta, koulu on käytännössä kokonaisuudessaan ohi ja olo on todella rento pitkiin aikoihin. Nyt oikeastaan vasta huomaa, kuinka stressaantunut sitä onkaan ollut. Ja miksei sekin olisi voinut vaikuttaa kiertoihin.

Sain tänään ihania uutisia; elokuun kummilapseni oli näyttänyt varsin selkeästi rakenneultrassa olevansa POIKA! Olen niin onnellinen! Kummipoika! <3 En malta odottaa, että hän syntyy. Nyt voin huoletta olla neulomatta vaaleanpunaisia tekeleitä tälle rakkaudelle. Toukokuun kummilapsemme sen sijaan on ilmeisesti päättänyt pitää meidät jännityksessä syntymään saakka. En malttaisi odottaa häntäkään. Kuullostan ehkä vähän pöhköltä, mutta olen vain niin innoissani näistä lapsista. Haluan olla heille paras mahdollinen kummi. Ja tätä pöhköyttä konkretisoidakseni; olen mm. miettinyt, mitkä olisivat ensimmäiset sanani heille, ja että alkaisin hieman myöhemmin askartelemaan lorupusseja heille. En sentään ole vielä loruja valinnut, mutta ei sekään kaukana ole ollut. :D Ja tietysti miettinyt ja pähkäillyt kaikkea mahdollista näiden väliltä. :D

Nyt voisin pikkuhiljaa suunnata nukkumaan ja huomista, viimeistä koulupäivää kohti.. :)

Kummimahoja

Tänään pääsin tuijottelemaan toista kummimahaa moneksi tunniksi. Raskausmaha on mielestäni vain niin sanoin kuvaamattoman kaunis. Kuinka se pyöristyy pikkuhiljaa ja tietää, kuinka rakastettavaa ja arvokasta siellä sisällä kasvaa. Olin niin onnellinen läheiseni puolesta, kuinka hän kertoi tuntevansa vauvan liikkeitä ja mitä nimiä hän oli miettinyt. Tuijottelin monia ultrakuvia, varmasti typerä ilme naamallani, aivan haltioituneena. Voi kun meilläkin vielä joskus..

Huomenna pääsemme koko viikonlopuksi ihailemaan toista kummimahaamme. Siellä ollaankin jo paljon pidemmällä ja vatsakin alkaa olla jo kokoa L. :D Tuleva Isimies saa meiltä syntymäpäivälahjaksi lahjakortin, jossa hän saa oikeuden käyttää kummeja lastenhoitoapuna aina kun tarvitsee. Tietenkin meidän allekirjoituksilla ja puhelinnumeroilla varustettuna. :) Täytyisi saada tuota kastemekkoa neulottua eteenpäin, ettei tule kiire. Tuntuu vain, että muuten on koko ajan niin kiirettä, ettei kerkiä hengähtää ollenkaan. Mutta toivottavasti tämä tästä tasaantuu. :)

Aurinkoista kevään odotusta kaikille! Toivottavasti pakkaset laskisi jo ja pian.

Tilannekatsausta

Hiphei, menkat ovat loppuneet jo muutamia päiviä sitten, eikä kummallista tiputteluvuotoa ole esiintynyt niinkuin edellisissä menkoissa. Nyt mennään KP9 ja rauhallisella mielellä. En oikein ole vielä päättänyt, missä vaiheessa ovulaatiota alan testailemaan, mutta suunnitelmissa on, että tässä kierrossa testaillaan ahkerammin kuin edellisessä. Kouluhommat edistyy ja stressitaso laskee samaa tahtia, kun saa jotain aikaiseksi. Ihana tunne, kun ei käy suorituskykynsä ylärajoilla koko ajan. Halutkin ovat palanneet; nuo kun olivat kummallisesti kadoksissa muutaman viikon. Josko tämä taas tästä. Täällä ei oikeastaan mitään muuta ihmeellistä tällä hetkellä. Koulu vie niin paljon ajatuksia, ettei ole kerinnyt murehtimaan raskautumisen haasteita.

Koulusta tulikin mieleeni; tänään kuuntelin hieman huvittuneena koulukavereideni keskustelua perheenperustamisen suunnittelusta. Sain vaivoin pidettyä naamani peruslukemilla, kun he suunnittelivat, kuinka ajoittaa lapsen syntymä, niin ettei ole loppuvuodesta syntynyt. Hah, niin helppoahan se on. Siitä vain lasketaan mieluisa syntymäpäivä ja lasketaan koska pitäisi laittaa alulle. He saivat sen kuullostamaan niin uskomattoman helpolta. En sitten kuitenkaan viitsinyt pilata heidän pilvilinnojaan itselleni ominaiseen sarkastiseen sävyyn, että kyllähän se totta tosiaan näin. Ei niin mitään ongelmaa. :D Myönnän kyllä, että olen itsekin joskus naperona ajatellut yhtä naiivisti, mutta en kyllä enää vuosiin. Ja nämä toverit ovat kuitenkin kaikki minua vähintään vuoden vanhempia.

Psst! Paljon paljon onnea Elämää lasinsirpaleilla -blogille! Toivottavasti kaikki sujuu mallikkaasti. :)