Terveisiä lääkäristä

Ompas ollut kiirettä, kun en ole kerinnyt kertomaan lääkärikuulumisia. Ensinnäkin, PCOS varmistui. Eipähän sitten tulevaisuudessa tarvitse huolehtia ehkäisystä, jos jotain positiivista yrittää kaivaa. :D Eli hormoniarvot eivät sitten olleet sellaiset, kuin siinä kohtaa kiertoa kuuluisi. Yksi kilpirauhasarvo oli hieman koholla, mutta lääkäri kertoi, että kyseinen arvo voi nousta stressinkin takia. Kuitenkin sain reseptin Thyroxiniin, jota syön nyt pientä annosta aamuisin. Lisäksi sain reseptin Lugesteroniin, kehon omaan keltarauhashormoniin. Lääkäri selitti jännästi, että lugeilla periaatteessa keho opetetaan normaalirytmiin. Ensimmäisen kymmenen päivän luge-kuurin aloitin jo torstaina ja kahdessa seuraavassa kierrossa hormonia syödään kiertopäivinä 16-25.

Kerroin lääkärille myös juurikin samaisena torstaina alkavasta välivuodosta. Välivuoto terminä siksi, koska niitä normaaleja menkkoja ei nyt ilmeisesti ole ollut tähänkään asti. Lääkäri ultrasi ja kertoi, että kohdunseinämä on nyt siinä vaiheessa, mitä se on yleensä normaalin kierron puolivälissä. Eli olen nyt hieman hämmentynyt, että pitäisikö tässä kohtaa puhua kuitenkin yrityskierrosta kahdeksan. Vaikkakin tämä kierto jää varmasti aika lyhyeksi Lugesteronin ansiosta. Ehkä selkyyden vuoksi nyt mennään siis numeroissa YK8 ja KP3. Jolloin seitsemännen yrityskierron lukemaksi tuli 42 päivää.

Jälleen kerran lääkärini oli todella mukava, ystävällinen ja hymyileväinen ja selitti hyvin kaikki mieltäni askarruttavat asiat. Mennään kuulemma näin askel askeleelta. Ja jos raskautta ei kuulu, niin soittelen alkuvuodesta uudestaan lääkäriaikaa ja katsotaan seuraavaa vaihtoehtoa. Ja todennäköisesti silloin Clomifen tulee ajankohtaiseksi. Vielä, ennenkuin lähdin, lääkäri totesi, että jos raskautta kuuluu, niin sitten vain soittoa sinne päin. Jäi kyllä todella hyvä mieli käynnistä.

Mies on kysellyt jo muutamaan kertaan, että mitä haluaisin joululahjaksi. En ole osannut vastata. Kummallista, koska kaikkina aikaisempina vuosina on ollut joku selkeä visio, mitä tarvitsisin tai haluaisin. Tänä vuonna se visio on hukkunut jonnekin. Tai sitten ei..

Haluan joululahjaksi plussan.

Järkytys, myötätunto, suuri suru

Eräs rakkaimmista ystävistäni sai tänään kuulla musertavia uutisia; lääkäri oli ollut vahvasti sitä mieltä, että raskaus on järkevintä keskeyttää, koska kaikki ei todellakaan ollut hyvin. 12 viikkoa. 12 onnellista viikkoa saimme hassutella työnimillä ja haaveilla, mitä arki tulisi olemaan identtisten kaksosten kanssa. Miten kaikki voikaan muuttua yhdessä päivässä painajaiseksi? Tuntuu pahalta. Tuntuu kuin.. en osaa kuvailla. Tuntuu ihan hirveän pahalta. Itkettää. Mutta itselleni ominaiseen tapaan, en saa itkua tulemaan. Kädet tärisee. Maitokin meinasi läikkyä, kun kahvin sekaan kaadoin. Miten minusta voi tuntua näin pahalta toisen puolesta? Jos oma oloni on näin lamaantunut, miten ihmeessä ystäväni selviää. En pysty kuvittelemaan sitä suunnatonta tuskaa, mitä hän varmasti kokee. Elämän epäreiluus iskee vasten kasvoja aika helvetin lujaa. Kylmiä väreitä.

Mietin, miten pystyn tukemaan häntä parhaiten. Mietin, mitä voin sanoa tai tehdä. Tekisin mitä tahansa, että saisin ystäväni olon helpottumaan. Ihan mitä tahansa. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?! Auttakaa.

KP40 ja huh huh.

Mieluista postia

..jälleen. Perjantaina, juuri kun olin lopettanut postauksen kirjoittamisen ja lähdössä töihin, oli eteisen lattialla mieluinen kirjekuori. Minulle on siis varattu lääkäriaika jälleen gynelle 28.11. keskustelemaan labrojen tuloksista. :) Ei tarvitse odottaa kuin 1,5 viikkoa! Ihanaa, että asiat etenee. Ja työvuorokin sattui sopivasti iltavuoroksi, joten ei tarvitse sitäkään sumplia uudestaan. Nyt vain odotellaan kärsivällisenä. Jännittää kyllä kovasti, mitä verikokeissa oli. Ja mitä lääkäri niistä sanoo. Ja miten edetään, ja, ja, ja.. Jos aikaisemmin epätietoisuus oli järkyttävää kärsimystä, niin nyt olo jotenkin iloisen innokas. Koska oletettavasti saan jotain vastauksia. Epätietoisuus on toivottavasti pian ohi.

KP32. Rauhallista sunnuntai-iltaa kaikille! :)

Miksi? Oi, miksi?

Sain nauttia eilen vapaapäivästä. Ja mihin käytin vapaapäiväni? Selailin Lapsettomien yhdistyksen Simpukan nettisivuja. Mietin jo liittymistäkin, mutta päätin odottaa lääkärikäynnille asti. Jos, ja uskoakseni kun, PCOS varmistuu, ajattelin liittyä yhdistykseen. Taka-ajatuksena lähinnä tukeminen yhdistyksen toimintaa. Itse en ehkä vielä ainakaan koe tarvitsevani terapeuttia tai muutakaan. Tilannehan olisi varmasti eri, jos tätä olisi jatkunut jo monia vuosia. Mutta, koska me olemme vasta taipaleemme alussa, niin vielä jaksaa rämpiä eteenpäin ystävien ja toki tämän blogin kirjoittelun avulla.

Tosiaan, PCOS ei ole vielä varmistunut, koska en ole keskustellut lääkärin kanssa labrojen tuloksista. Mutta olen kuitenkin varsin varma lääkärin epäilystä pelkän ultrankin perusteella. En varmaan kirjoittanutkaan tarkemmin lääkäristäni, joka minua ultrasi. Hän oli jo varsin iäkäs mieslääkäri ja vaikutti kokeneelta ja uskon vakaasti hänen ammattitaitoonsa, mitä hän kuvista näki.

Keskustelimme silloin myös elämäntavoista sen verran, että kerroin meidän molempien polttavan. Itse poltan muutamaa päivässä, vähän riippuen päivän kulusta ja tästä määrästä lääkäri ei ollut huolissaan. Kun taas kerroin mieheni polttavan lähemmäs askin päivässä, lääkäri kehoitti tietenkin lopettamaan tai ainakin vähentämään. Hän kertoi mielenkiintoisen jutun, että kansainvälisellä tasolla, jotkin lapsettomuusklinikat eivät ota edes tutkittavaksi, jos edes toinen osapuoli pariskunnasta polttaa. En tiennyt, että tupakalla on oikeasti niin suuri merkitys. Tottakai tiedän kaikki mahdolliset haitat ja riskit ja muut ja ei ole millään tavalla edes kysymyksen alla, ettenkö lopettaisi heti, jos plussa testiin ilmestyy. Mutta todella niin suuri vaikutus asioihin? Onneksi mieheni otti lääkärin viestin tosissaan ja on siitä lähtien käyttänyt pääosin sähkötupakkaa. :)

Mutta se, miksi tänää tulin kirjoittamaan ennen iltavuoroon lähtöä, oli eilisiltaiset tuntemukset. Kun pääsi sänkyyn ja piti alkaa nukkumaan, päässä jyskytti vain ja ainoastaan se yksi kysymys, mihin ei varmasti koskaan saa vastausta; miksi? Miksi helvetissä olen ansainnut juuri tämän vastoinkäymisen? Miksi kaikista maailman ihmisistä juuri minä saan eteeni tällaisen paskan käytäväksi läpi. MIKSI?

KP30 ja eniten ehkä vituttaa kaikki.

Taas odotellaan

Venähtikin pitkälle kuulumisten kertominen. Torstaina aamulla kävin verikokeissa. Veri ei ehkä ihan kerinnyt tasaantumaan kokeisiin mennessä, koska havahduin aamulla klo: 7.10 ja tajusin sillä samalla sekunnilla, että aikani labraan on klo: 7.35. Pienimuotoisella kiireellä ylös ja labraan. Kerkisin ajoissa, onneksi!

En sitten tiennyt, että täytyykö minun itse varata aika lääkärille vai miten koko homma jatkuu, joten soitin perjantaina erikoispoliklinikan ajanvaraukseen. Varsin ystävällisen oloinen nainen ymmärsi sekavan selitykseni lääkäristä ja labrasta ja kuinka lääkäri oli sanonut, että keskustelemme yhdessä sitten labrojen tuloksista. En siis saanut lääkäriaikaa varattua, vaan tämä naishenkilö laittaa viestiä lääkärilleni, että olen käynyt labrassa ja postissa tulee jälleen kutsu lääkärille. Joten, taas odotellaan.

Mitä kaaosta ja muutosten aikaa! Kaiken tämän keskellä pitäisi keskittyä uuten työhönkin. Tänään alkaa pyöriä kolmivuoro ja itselleni osui koko talon ensimmäinen yövuoro. Mutta nyt rauhallista oleilua ja valmistautumista valvomaan. :)

KP26 ja kuinkahan kauan tämäkin kestää..?

Hei marraskuu!

Voisitko tuoda tullessasi vastauksia? Vajaa viikko verikokeisiin. Jännittää sekin. Mutta ehkäpä päällimmäisenä mielessä on maanantaina alkava uusi työ. Jännittää. Työkuviot vievät nyt niin paljon ajatuksia, että en ole ehtinyt ajattelemaan vauvahaaveita. Tai ainakin on ollut helpompi olla ajattelematta. Ainahan se on siellä takaraivossa. Miten helposti voisikin joka hetki uppoutua niihin haaveisiin, jos vain antaisi itselleen luvan. Mutta oma oleminen on huomattavasti helpompaa, kun ei päästä itseään haaveilemaan.

Tänään juhlitaan rakkaan ystävän kanssa pitkästä aikaa. Ihanaa. Nollataan ajatuksia ja sitä rataa.

KP16 ja päivä kerrallaan. :)