Tänään on ollut menkkamaisia kipuja koko päivän. En osaa sanoa, voisivatko olla oviskipuja vai jopa tarkoittaa sitä, että kiertoni olisi tasaantumassa. Tänään KP31, joten olisi aivan mahtavaa, jos kierto todellakin alkaisi olemaan normaaleissa lukemissa. Jos tämä kierto on kutakuinkin inhimillisen pituinen, taidan lykätä lääkäriin soittamista. Haluan yrittää ensin ilman apuja, koska en vieläkään jaksa uskoa siihen, että meissä olisi muuten vikaa. En halua uskoa siihen. Kiertoni vain tuottaa päänvaivaa. Ainakin niin uskottelen itselleni viimeiseen asti.
Taidan hakea lääkkeen näihin särkyihin ja alkaa katsomaan elokuvaa. Koska olen niin lomalla! :)
maanantai 15. heinäkuuta 2013
torstai 11. heinäkuuta 2013
Todellisuus iskee vasten kasvoja
Pikkuhiljaa mieleen alkaa pesiytyä pelottava ajatus siitä, että mitä jos meissä onkin jotain vikaa. Jotenkin vasta nyt olen alkanut sisäistämään sitä tosiasiaa, että me olemme oikeasti kohta yrittäneet vuoden. Vuoden! Nuoret ihmiset! Niinkuin eräs läheinen totesi karusti: "Eihän nuorien tarvitse kuin istua samalle penkille, niin ollaan raskaana!" En ole ehkä koskaan purrut hammasta niin lujaa yhteen ja vääntänyt väkisin tekopirteän hymyn huulilleni. Tietenkään hän ei tiennyt meidän tilannetta, mutta silti tämän tasoiset kommentit loukkaa kovasti.
En olisi voinut vuosi sitten kuvitellakaan, että tässä sitä ollaan edelleen kahden eikä raskaudesta tietoakaan. Sen verran kyllä osasin ajatella realistisesti, että en uskonut heti tärppäävän, enkä välttämättä edes puolen vuodenkaan jälkeen. Mutta jotenkin luotin siihen, että kyllähän me nyt vuoden päästä vähintään raskaana ollaan. Ja paskanmarjat. Miten ihmeessä me voimme kuulua siihen 10% väestöstä, joka ei tule vuodenkaan jälkeen raskaaksi?! Miksi? Miksei kroppani voi toimia normaalisti??!? Epätoivo.
Vuosi. Pian se on täynnä. On aika kohdata todellisuus ja myöntää epäonnistuneensa. Tarvitsemme apua. Masentaa. KP28, eikä tietoakaan menkkojen alkamisesta. Huoh.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Kuulumisia hiljaiselosta!
Kyllä täällä vielä ollaan, valitettavasti ei kuitenkaan raskaana, mutta muuten linjoilla! Hiljaiseloon ei ole ehkä sen parempaa syytä, kuin suuri luovuttajafiilis sekä innostuksen ja ajan puute. Nyt ollaan ansaitulla kesälomalla ja yritetään saada jotain puhtia ja ryhtiä tähän kirjoittamiseen.
Meille todellakin kotiutui 6-vuotias samojedi Chili, joka on ollut omiaan lievittämässä tämän vauvakuumeilijan stressiä. Ihana "maman kulta" on rauhallinen ja kiltti ja oikein sopiva perhettä ajatellen. Nyt jo ajattelee, että kuinka sitä on oikein selvinnyt ilman koiraa tähän asti?! Joskus, kun jää haaveilemaan; silmissä juoksee vuodet, eikä osaa kuvitella elämää ilman Chiliä. Olemme luultavasti astuneet sellaiseen koiranomistajan elämään, että tästä lähin meillä tulee aina olemaan koira. :D Olen kyllä suunnattoman onnellinen tuosta karvaisesta lapsesta. <3
Toukokuun kummityttömme syntyi tiistaina 7.5. mitoin 48cm ja 2980g. Ristiäisetkin jo olivat pikavauhdilla noin kolmen viikon iässä ja prinsessa sai nimekseen Ellen. Kummitädin rakkaus on varastanut sydämeni aivan kokonaan! Pieni nainen kasvaa hirmuista vauhtia ja on tässä kahden kuukauden iässä saavuttanut noin 5,5kg painon ja pituuttakin on jo reilusti yli 50cm. Terve ja tomera tyttö on kyllä tuosta pakkauksesta kasvamassa. :) Elokuun kummipoika on vielä tulollaan, kylläkin aivan viimeisillään. Saattaa hyvinkin olla, että elokuu vahtuukin heinäkuuksi. Erittäin vilkas poika on jo monet kerrat ilmoitellut olemassaolostaan kummitädille liikkuen varsin näkyvästi. Pienoista odotellaan jo kovasti. Lokakuun kummilapsellamme on yksiössään oleilu sujunut hyvin ja ongelmitta. Toivottavasti kaikki myös jatkuu hyvin. Miten vauvarikasta aikaa tämä vuosi. Olen kyllä erittäin kiitollinen kaikista näistä pienistä. Ja todella otettu, että meitä on pyydetty kummiksi. Kunniatehtävä, jonka haluan hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. :)
No jos nyt sitten vähän omiakin lukuja tähän väliin. YK4 venyi, venyi ja venyi ja oli loppuviimeksi 110 päivää pitkä.. 110!!! Aivan tajutonta.. Punaiset valot olivat kuitenkin ihan normaalit, eivätkä poikenneet muista kierroista muuta kuin pituuden puolesta. Nyt eletään siis YK5 ja KP25. En edes osaa odottaa valojen syttyvän vielä pitkään aikaan. Saa nähdä, kuinka käy. Elokuussa alkaa tulla se vuosi täyteen, kun pillerit on jätetty pois, joten edessä on soitto neuvolaan. Josko sitten saisi jotain kierron tasaamiseksi. En ainakaan vielä usko ollenkaan siihen, että meissä olisi jotain vikaa. Ovikseen on vain ollut niin hankalaa osua.
Kyllä me vielä joskus saadaan se plussa. Vielä joskus. Onneksi on karvainen lapsi, jota voi helliä. Ja kummilapsiakin siunaantuu koko ajan lellittäväksi. Omasta tilanteesta huolimatta tunnelma on hyvä ja olen pystynyt rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. Siitä taitaa saada kunnian tässä kohtaa YSTÄVÄT. <3
Meille todellakin kotiutui 6-vuotias samojedi Chili, joka on ollut omiaan lievittämässä tämän vauvakuumeilijan stressiä. Ihana "maman kulta" on rauhallinen ja kiltti ja oikein sopiva perhettä ajatellen. Nyt jo ajattelee, että kuinka sitä on oikein selvinnyt ilman koiraa tähän asti?! Joskus, kun jää haaveilemaan; silmissä juoksee vuodet, eikä osaa kuvitella elämää ilman Chiliä. Olemme luultavasti astuneet sellaiseen koiranomistajan elämään, että tästä lähin meillä tulee aina olemaan koira. :D Olen kyllä suunnattoman onnellinen tuosta karvaisesta lapsesta. <3
Toukokuun kummityttömme syntyi tiistaina 7.5. mitoin 48cm ja 2980g. Ristiäisetkin jo olivat pikavauhdilla noin kolmen viikon iässä ja prinsessa sai nimekseen Ellen. Kummitädin rakkaus on varastanut sydämeni aivan kokonaan! Pieni nainen kasvaa hirmuista vauhtia ja on tässä kahden kuukauden iässä saavuttanut noin 5,5kg painon ja pituuttakin on jo reilusti yli 50cm. Terve ja tomera tyttö on kyllä tuosta pakkauksesta kasvamassa. :) Elokuun kummipoika on vielä tulollaan, kylläkin aivan viimeisillään. Saattaa hyvinkin olla, että elokuu vahtuukin heinäkuuksi. Erittäin vilkas poika on jo monet kerrat ilmoitellut olemassaolostaan kummitädille liikkuen varsin näkyvästi. Pienoista odotellaan jo kovasti. Lokakuun kummilapsellamme on yksiössään oleilu sujunut hyvin ja ongelmitta. Toivottavasti kaikki myös jatkuu hyvin. Miten vauvarikasta aikaa tämä vuosi. Olen kyllä erittäin kiitollinen kaikista näistä pienistä. Ja todella otettu, että meitä on pyydetty kummiksi. Kunniatehtävä, jonka haluan hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. :)
No jos nyt sitten vähän omiakin lukuja tähän väliin. YK4 venyi, venyi ja venyi ja oli loppuviimeksi 110 päivää pitkä.. 110!!! Aivan tajutonta.. Punaiset valot olivat kuitenkin ihan normaalit, eivätkä poikenneet muista kierroista muuta kuin pituuden puolesta. Nyt eletään siis YK5 ja KP25. En edes osaa odottaa valojen syttyvän vielä pitkään aikaan. Saa nähdä, kuinka käy. Elokuussa alkaa tulla se vuosi täyteen, kun pillerit on jätetty pois, joten edessä on soitto neuvolaan. Josko sitten saisi jotain kierron tasaamiseksi. En ainakaan vielä usko ollenkaan siihen, että meissä olisi jotain vikaa. Ovikseen on vain ollut niin hankalaa osua.
Kyllä me vielä joskus saadaan se plussa. Vielä joskus. Onneksi on karvainen lapsi, jota voi helliä. Ja kummilapsiakin siunaantuu koko ajan lellittäväksi. Omasta tilanteesta huolimatta tunnelma on hyvä ja olen pystynyt rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. Siitä taitaa saada kunnian tässä kohtaa YSTÄVÄT. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)