Viikonlopun viettoon

Tällä viikolla on ollut harvinaisen paljon hymyä ilmassa. Täällä kirjoittelee nyt KOLMINkertainen kummitäti! :) Toinen kummipoika syntyi tiistaina 24.9. mitoin 50cm ja 3280g. Vauvarunsas vuosi menossa. Voi kun täälläkin olisi niin paljon onnea. Toisaalta yritän ajatella, että ehkä tällä kaikella on tarkoituksensa; sillä sain eilen puhelun, jossa kerrottiin, että pääsen vakituiseen työsuhteeseen kaupungille. Olen ollut yhtä hymyä siitä puhelusta lähtien. :D Kuinka paljon tämä työ tuleekin vaikuttamaan meidän elämään! Ollaan lähempänä asuntolainahelvettiä ja tottakai tämä työ tuo hirmuisesti turvaa tulevaisuutta ajatellen. Työni tulee olemaan kolmivuorotyötä, joten siinä onkin totuttelemista. Tähän asti kun olen saanut nauttia opiskelijaelämästä ja päivätöistä. :) Olen kuitenkin todella onnellinen tästä, haluan oppia lisää ja saada kokemusta.

Vauvatarina jatkuu kuitenkin taustalla aina vain. Ensi viikon torstaina pääsen lääkärille. Vihdoin. Josko tähän saataisiin vihdoin jotain tolkkua. KP61 jo taas menossa. Ei tuntemuksia menkoista, mutta ei myöskään raskaudesta. Eilen tunsin pistävää kipua vasemmalla puolella alaselässä. Tiedä sitten, mitä tarkoittaa, mutta sattui kovasti eikä voinut jäädä huomaamatta.

Tämä onnellinen nainen lähtee nauttimaan viikonlopusta ystävän luokse koiran kera. Mies jää tällä kertaa kotiin. Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille sinne, jotka täällä jaksaa käydä lukemassa näitä höpötyksiä. :) Nyt täytyy ladata hyvin akkuja, jotta jaksaa ensi viikolla töissä. On tulossa kiireinen viikko töiden puolesta ja onhan ensi viikon lauantaina luvassa ensimmäisen kummipojan ristiäisetkin. Kummitäti jännää nimeä jo kovasti! :)

Testejä ja neulomisterapiaa

Kohtasin perjantaina pelkoni ja uskaltauduin jälleen tuijottamaan tyhjää viivanpaikkaa. Pettymys, ahdistus, epätoivo, suru. Puhdas suru on onneksi aika helppo käsitellä. Jotenkin se on tunteena aika yksinkertainen, eikä niin lamaannuttava kuin esimerkiksi ahdistus. Onneksi suloinen kummityttömme tuli vanhempiensa kanssa yökyläilemään. Piristi kovasti, enkä kerinnyt upottua ajatuksiin ja näin ollen lamaantua. Onneksi on ystäviä. <3

Tänään kävimme ystäväni kanssa Lankamaailmassa. Miten mieltä ylentävää oli seikkailla kaikkien niiden erilaisten lankojen seassa! Ihanaa! Mies ei välttämättä ollut kovin tyytyväinen, kun pääsin kotiin sen suuren kassin kanssa, joka sisälsi x määrän kaiken värisiä ja eri materiaaleista koostuvia keriä. En malttaisi tällä hetkellä muuta tehdäkään kuin neuloa ja saada valmiiksi erinäisiä projekteja. :D

Tänään KP55. Ei menkkoja. Ei raskausoireita. Ehkä mun mielenterveys ei kestä tätä epäsäännöllisyyttä ja epätietosuutta.

Sorruin

Ensiksi! Menkat eivät ole vielä alkaneet! Jeij! Mutta.. myöskään raskausoireita ei ole näkyvissä. Höh!

Olen sortunut ensimmäistä kertaa ostamaan jotain raskauteen ja vauvaan liittyvää tavaraa.. Olen pitänyt sitä periaatetta, että en osta mitään söpöjä lastenvaatteita tai tarvikkeita vauvalle, saatikka itselleni ennen kuin plussa on saatu todelliseksi. Jotenkin en halua niitä asioita vielä ympärilleni muistuttamaan siitä, ettei täällä ole vielä ketään käyttäjää näille tavaroille. Mutta sitten joskus, kun plussa tulee (toivottavasti) en aio enää estellä mielihalujani ja aion nauttia jokaisesta pienestä asiasta, mikä valmistaa meitä vauvan tuloon. Ja nyt tältä kaikelta periaatteiden noudattamiselta menee pohja, kun tunnustan tilanneeni eräät äitiyshousut.. Olivat alennuksessa ja niitä voi käyttää muutenkin, kuin vain raskaana. Hyvä puolustus. Hienosti selitin tämän itselleni, että nämä voin tilata. Olen siis todellakin sortunut ja murtanut itsehillintäni. Oi voi. :D Olenhan siis aikaisemmin ostanut joitakin kirjoja aiheeseen liittyen ja lukenut niitä innolla. Mutta mitään vaatteita en ole vielä koskaan tilannut/ostanut. Ja neulomista lapselle ei siis lasketa, eihän?! :D Yritän vain pienentää tätä massiivista lankavarastoa johonkin hyödylliseen.. Ai että, osaan selittään asiat itselleni hyväksyttävään muotoon.

Tänään siis KP52. Ei merkkejä punaisista valoista. Maltanko olla vielä tekemättä testiä..?

Pikainen valitusvirsi

Menkkamaista särkyä alaselässä; NOUUUU! KP49, onko se tämän kierron luku..? Mene ja tiedä. Huoh. Yritetään pysyä positiivisena. 2,5 viikkoa lääkäriaikaan. Kaipaan vastauksia.

Kaipaan lasta.

Piinaa ja iloista mieltä

Tänään ollut jotenkin kovin hyvän mielen päivä. Olen siis ollut erityisen hyvällä tuulella ja aikaansaava. Sain petivaatteita vihdoin pestyä, kävelin Chilin kanssa auringossa äitelle. Oli ihanaa pukea lyhyet farkkushortsit ja t-paita päälle ja nauttia lämmöstä. Vielä syyskuussa! Mieltäni ei edes masentanut, kun perille päästessäni huomasin, ettei ketään ollut kotona. Keitin vain itselleni kahvia ja nautiskelin siitä terassin rappusilla. Jotenkin odottava fiilis. Ensi viikonloppuna olisi suunnitelmissa juhlia rakkaan ystävän syntymäpäivää. Taidan piinailla sinne asti. Tokihan menkat voivat alkaa ennen sitä, mutta jos eivät; teen testin vasta seuraavana lauantaina. Siihen asti piinaillaan. :)

Työrintamallakin menee erityisen hyvin. Elokuussa pääsin jatkamaan sijaisuuttani kehitysvammaisten työ- ja päivätoimintakeskuksessa ja tällä tietoa sopimus jatkuu marraskuun alkuun asti. Odottelen myös malttamattomana tietoa, josko tulisin valituksi kehitysvammaisten asumisyksikköön vakituiseen virkaan. Olisi niin lottovoitto, jos saisin paikan. En ole suurimmissa unelmissanikaan osannut realistisesti haaveilla vakipaikasta tämän ikäisenä. Olen todellakin ollut varautunut tekemään sijaisuuksia vielä pitkään, ennenkuin saisin vakipaikan. Jännittäviä aikoja siis myös tällä saralla. Vakituinen työpaikka toisi vain niin suurta turvaa kaikelle elämiselle. Tokihan kaikki tapahtuu nyt samaan aikaan. Mutta kukapa tätä elämää osaisi ennustaa etukäteen.

Yrityskierto 6 on siis nyt menossa ja kiertopäivällä 48; ei oireita mahdollisesta raskaudesta, mutta ei myöskään mahdollisista menkoista. :) Nyt laitamme pystyyn leffailtaa ja tämä vauvakuumeilija alkaa neulomaan joululahjoja rakkaille kummilapsille. <3 Ikävä niitä muruja.

Pilvilinnoja

Jopas aika juoksee, enkä meinaa pysyä perässä! Olen tässä hetken ajan jo kehitellyt mielessäni sellaista pientä ja varovaista haavetta, että voisinko olla raskaana. Onnistuisipa tästä kierrosta. Voisiko olla millään muotoa mahdollista, että tästä kierrosta voisi onnistaa.. Sitten aina yritän palauttaa mieleni takaisin maan pinnalle ja valmistaudun tulevaan pettymykseen. Pessimisti vie lähes aina voiton. Vaikkakin optimisti-puoleni on ollut yllättävän paljon viime aikoina esillä. Jollain tasolla pidän näistä piinapäivistä, kun ei voi varmaksi tietää ja voi kuvitella olevansa raskaana. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan sen tosiasian, ettei mitään selviä oireita ole ilmaantunut, joten turhaan kuvittelen. Kuitenkaan punaiset valot eivät ole vielä syttyneet. Se pieni toivon kipinä on jossain. Hyvin pienenä. Vain aika näyttää, sammuuko se kipinä vai kasvaako elinvoimaiseksi liekiksi.

Jos sitten lukuja selventämään näitä ajatuksia. Tänään siis menossa KP46 ja jos olen lukenut kroppaani oikein, niin mahdollisesta ovulaatiosta olisi nyt 15 päivää. Eli menkkojen tulisi alkaa lähipäivinä, jos siis alkavat. Olen ehkä nimittänyt itseäni masokistiksi joskus aikaisemminkin, mutta en vielä malttaisi tehdä raskaustestiä. Haluan nauttia näistä pienistä positiivisista ajatuksista vielä hetken, ennen kuin kohtaan pessimistisellä asenteellani sen negatiivisen raskaustestin. Nyt voin vielä varovasti kuvitella haaveen toteutuvan ja nauttia siitä pienestä mahdollisuudesta. Tulen sitten tänne vuodattamaan maailman epäreiluutta, kun menkat alkavat.