Itse tein

Minun on pitänyt jo hetken kirjoittaa ja kuvittaa tekemiäni käsitöitä vauva-aiheeseen liittyen, joten tässäpä näitä muutamia lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ensimmäinen villatakkikokeilu, napit vielä uupuvat. Kas kummaa.. 

Täytyyhän joka muksulla olla junasukat.

En olekaan kirjoittanut kiinnostuksestani kestoiluun. Olen vakavasti miettinyt ainakin kokeilevani, josko se voisi olla meidän juttu. Eihän sitä kyllä ikinä tiedä, vaikka olisi tuhoon tuomittu ajatus, mutta kokeilemisesta ei luulisi olevan haittaa.

Ensimmäisiä villavaippahousukokeiluja. Vihreävalkoiset eivät sovi lankalaadultaan käyttöön, eivätkä violetit huopanen-langasta väsätyt myöskään ole varmaan kovin mukavan tuntuiset. Muut ovat ihanan pehmeää merinovillaa. 

Tässä parit Novitan Puro-langasta. 

Ja muutamat lisää merinovillasta.

Sitten olisi vielä se yksi ikuisuusprojekti, nimittäin kastemekko, mitä olen väsännyt jo muutaman kuukauden. Se kyllä ansaitsee ihan oman postauksensa, jos joskus saan sen kokonaan valmiiksi. :)

KP41 menossa, eikä menkkoja kuulu. En tiedä sitten, bongasinko sitä ovista sittenkään näin lonkalta ja mututuntumalla. Mutta saapi nähdä. Pitkään on tuntunut kyllä siltä, että olisi hirveästi ilmaa vatsassa. Iltaisin, kun menee nukkumaan, maha pitää entistä enemmän ääntä, kuitenkaan saastuttamatta makuuhuoneemme ilmaa. :D Kummallisuuksia. Täytyy vain yrittää olla ajattelematta liikaa asioita. :)

Masokistin tekosyitä

No juu, oli sitten aivan pakko tehdä raskaustesti aamulla. Sain jollain ihme tekosyyllä vakuutettua itseni, että kyllä se nyt varmaan kannattaa tehdä. Vaikka pessimistisellä asenteella ajattelinkin, että tuskinpa siihen kahta viivaa ilmestyy. Ei ilmestynyt, kas kummaa. Silti pettymys on aina yhtä suuri. Hohhoijaa. Aivan kuin haluaisin kiduttaa itseäni ihan tahallani. Eihän nyt ole kuin KP38, joka on vielä hyvin pieni näihin tähän astisiin lukemiin verrattuna. Ja niinkuin aikaisemmin kirjoitin, että jos olen lukenut tuntemuksiani oikein, niin menkkojen tulisi alkaa vasta sunnuntaina. Tänään on taas käyty todella syvällä itsesäälin vesissä, että melkein hävettää ja toisaalta huvittaakin jo itseäni.

Kun nyt ollaan jollakin tavalla taas tuntemuksien kanssa tasapainossa, niin kyllä edelleen mietityttää, miten ihmeessä ihmiset voivat tulla vahingossa raskaaksi. Miten voi olla käytännössä mahdollista, että jollain puhkeaa kumi kerran tai yksi e-pilleri unohtuu ja hups, johan ollaan paksuna! Miten se voi olla niin?! Mieskin on kuulemma saanut alkunsa tulemalla pillereistä SEKÄ kumista läpi! Miten niin voi olla? Elämä on joskus epäreilua. Nyt täytyy lopettaa tämä valittaminen ja toivoa kaikkia sormet ja varpaat ristissä, että kyllä meidänkin vuoro tulee vielä. Pakko tulla. Prkl.

New Blog Love

Sain ihanalta helistellen -blogin Erikalta New Blog Love -tunnustuksen. Aivan ihanaa, kiitos paljon!

Tässä ohjeet tunnustukselle:

• Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
• Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
• Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin. 

Haluan antaa tunnustuksen seuraaville ihanaisille:

Elämää lasinsirpaleilla
Haaveena oma muru
Tasapainottelua
Hyppysissä

Nyt ei tullut kuin neljä blogia, mutta eipä kai tuo ole niin vakavaa. :)

Viikonlopun viettoon

Tällä viikolla on tuntunut hetkittäin siltä, kuin VTI olisi iskemässä. Olen kärsinyt siitä erittäin paljon vuosien varrella, mutta nyt viimeisen vuoden aikana ei ole onneksi tullut minua kiusaamaan. Tällä viikolla on kuitenkin ollut sellainen olo, että olisiko vai eikö olisi. Ei onneksi vielä ainakaan. Olo on myös ollut aika turvonnut jo hetken aikaa, joka taas yleensä on ollut merkki menkoista. Mutta eivät ole ainakaan vielä ilmaantuneet. Aikaisemmin turvotus on ollut vain pari päivää ennen menkkojen alkamista, mutta tätä on kyllä kestänyt jo paljon kauemmin. KP31 menossa tällä hetkellä ja jos olen lukenut tuntemuksiani oikein, niin menkkojen tulisi ilmestyä reilun viikon päästä. Saa nähdä, kuinka pitkäksi tämä kierto sitten venyy. Saisi kyllä alkaa jo tasottumaan.

Huomaan ajattelevani yllättävän neutraalisti sitä hetkeä jos/kun menkat alkavat. Tuntuu todellakin siltä, että olen voinut antaa asian edetä omalla painollaan, turhia stressaamatta. Toisaalta ajatuksia vie aika paljon koulun opinnäytetyö ja viimeinen työharjoittelujakso ennen valmistumista. Niissä on aivan tarpeeksi stressattavaa. Ovistesteihin en ole niinkään jaksanut paneutua vielä. Kenties mahdollisessa ensikierrossa sitten. Raskaustestiin en aio koskea vielä hetkeen. Myöhemmin sitten, jos jotain selviä oireita ilmaantuu tai menkat taas viipyvät ja viipyvät luvattoman kauan.

Tänään lähdemmekin tuon miehen kanssa viiikonlopuksi katsomaan meidän kummimahaa. Aivan ihanaa! Saa höpötellä vauvajuttuja niin paljon kuin sielu sietää, eikä tarvitse pelätä, että toinen kyllästyy aiheeseen. Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti siellä jollain tärppää! ;)

Missä mennään?

Täällä mennään KP26:ssä. Ovistestejä olen testaillut sillon tällön kuitenkaan minkäänlaisia tuloksia saamatta. Tänään on kyllä juilinut alavatsaa jonkin verran samaan tapaan kuin edellisissä kierroissa mahdollisen ovulaation aikaan. Tiedä sitten, mitä tarkoittaa. Ovistesti oli joka tapauksessa nega.

Olen miettinyt ja pyöritellyt päässäni hirveästi ajatuksia tähän raskautumiseen liittyen ja jotenkin tällä hetkellä on sellainen olo, että ei pidä liikaa alkaa yrittämään. Tarkoitan siis, että olen miettinyt kaikkien mahdollisten poppaskonstien aloittamista, mistä olen lukenut tai kuullut, kuinka kummin kaiman serkku tuli raskaaksi juomalla kalanmaksaöljyä joka kolmas päivä ja seisoessaan 1,5 tuntia päällään aina seksin jälkeen. Täytyy vain yrittää olla stressaamatta ja ns. olla ajattelematta koko asiaa ja luottaa siihen, että meidän vuoro tulee vielä. Aivan varmasti. Vuoden yrittämisen jälkeen saamme apua, jos nyytti ei ole ilmoittanut siihen mennessä tulostaan. Ja yritän ajatella positiivisesti, että kuulumme niihin 90% väestöstä, joka tulee raskaaksi vuoden sisään. Ja elokuuhun ei ole kovin pitkä matka enää. Loppujen lopuksi vuosi on lyhyt aika.

Voi kunpa menkkoja ei enää tulisi..

Kummitustäti

Tämä vuosi ei ole ehkä paremmin voinut alkaa! Niin kuin aikaisemmin kerroin, minua pyydettiin kummiksi tämän läheisen ihmisen toimesta. Tänään saimme yhdessä miehen kanssa pyynnön kummiksi yhteiselle ystäväpariskunnalle. Heidän laskettuaikansa on jo huhtikuun lopulla. Olen niin onnellinen!! Ja erittäin otettu tästä kunniatehtävästä. Miten voikin olla, että koko pienen ikäni, siitä asti kun pääsin ripille, olen toivonut kummilasta ja nyt niitä on tulossa kaksi! Omat murheet ovat kyllä tällä hetkellä niin taka-alalla.

No kuitenkin vähän omiakin lukuja; tänään KP21. En tiedä, voisiko olla oviskipuja vai jotain muuta, mutta jonkinlaisia kipuja vatsanpohjassa havaittavissa tänä päivänä. Viime viikon kolmesta ovistestistä haamuja vain eikä minkäänlaisia tuntemuksia, joten en usko, että silloin olisi ollut mahdollisuuksia. Taidan ehkä testailla vielä tänään uudemman kerran. Varmuuden vuoksi. Aivan ihanaa loppuviikkoa kaikille!

Ensimmäinen haasteeni

Todellakin olen saanut elämäni ensimmäisen haasteen! Kiitos paljon helistellen!

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Valitse 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Kerro, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Nautin suunnattomasti neulomisesta! Ja lähestulkoon kaikesta siihen liittyvästä. Ostoksille mentäessä parasta on seistä lankahyllyjen edessä ja hypistellä kaikkia erilaisia lankoja ja miettiä päänsä puhki, mitä niistä saisi aikaan. Ja kotona puikot heiluvat vähän väliä pitkin päivää. Monettakohan vuotta mummukin on jo tilannut minulle Suuri Käsityö -lehteä..?

2. Pidän myös erittäin paljon lukemisesta, vaikkakin se harrastus on nyt jäänyt vähemmälle. Mutta nuorempana kahlasin lähikirjaston kaikki nuorten kirjat läpi.

3. Lempibändini on kanadalainen punk-rock-bändi Billy Talent.

4. Minulla on luultavasti jonkin asteinen pakkomielle keittiön siisteydestä. Tai ainakin tuntuu siltä hetkittäin. En ehkä muuten ole mikään neuroottinen siivooja, mutta keittiön on oltava aina siisti.

5. Lempiväreihini kuuluu sininen, harmaa ja ruskea.

6. Olen täysin onneton meikkaaja. En ole koskaan käyttänyt minkäänlaisia meikkivoiteita tai puutereita. "Meikkivalikoimaani" kuuluu ripsiväri, eyeliner ja tätä nykyä myös kulmakynä.

7. Olen polttanut tupakkaa yläasteelta asti erittäin vaihtelevasti. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Tällä hetkellä on kuitenkin erittäin motivoitunut lopettamisyritys menossa.

8. Yksi parhaimpia asioita, mitä ystävien kanssa voi tehdä, on pelata korttia. Onneksi tuo mieskin on innokas kortinpelaaja.

9. Leijonakuningas on parhain Disney-elokuva koskaan!

10. Rakastan sisaruksiani yli kaiken, niitä kaikkia viittä (-90, -92, -96, -00, -04, tietysti kaikki mahdolliset variaatiot puolikkaista ja kokonaisista sisaruksista.). He eivät ehkä osaa kuvitellakaan, mitä kaikkea olisin heidän vuokseen valmis tekemään.

11. Kun sanomme tuon miehen kanssa toisillemme "Rakastan sua", vastaukseksi ei kelpaa "Mäkin sua" vaan "Mäkin rakastan sua". Tunnustan, minä vaadin niin, mutta jotenkin vastaus "Mäkin sua" sopii niin moneen muuhunkin vastaukseksi, kuten "Vihaan sua" yms. Olen ehkä hieman outo..?

Vastaukseni kysymyksiin:

1. Mikä on asia, joka saa sinut vihastumaan?
- Kun tuo rakas mieheni pelaa tietokoneella jotain aivan älyvapaita pelejä eikä edes huomaa muun maailman olemassaoloa.

2. Vahvuutesi ihmisenä?
- Kenties rauhallisuus ja kärsivällisyys.

3. Mitä harrastat?
- Se taisi tulla ilmi aikasemmin, mutta käsitöitä nyt ainakin aktiivisesti.

4. Mihin asiaan olet tällä hetkellä erittäin tyytyväinen elämässäsi?
- Täytyy sanoa, että taloudellinen tilanne on tällä hetkellä parhain koskaan.

5. Minkälainen on sinun oma koti-iltasi, kun saat olla aivan yksin?
- Söisin herkkuja ja katselisin jotain hyviä elokuvia tai sarjoja rennoissa vaatteissa.

6. Mitä matkakohdetta voisit suositella kaverille? Miksi?
- Tähän en kyllä osaa vastata. En ole ihan kauheasti matkustellut.

7. Minkälainen on maailman paras äiti/isä?
- Ajattelen, että yleensä jokainen vanhempi on paras äiti tai isä omalle lapselleen. Poikkeuksia tottakai löytyy.

8. Vuoden 2012 paras leffakokemuksesi?
- Ted -elokuva oli kyllä aika loistava.

9. Lupauksesi kuluvalle vuodelle?
- Kyllä ne savukkeet saa nyt ihan tosi jäädä pois kuvioista.

10. Suklaa vai salmiakki?
- Ehdottomasti suklaa.

11. Pelkäätkö jotakin? Mitä?
- Nyt vanhemmiten olen paljastunut aikamoiseksi pelkuriksi. Yläasteella rakastin kauhuelokuvia, enkä nähnyt mitään vaaraa kävellessäni yksin perjantai-iltana kaverilta kotiin. Nykyään kauhuelokuvat menevät lähinnä silmät kiinni ja pimeällä mielikuvitus tekee tepposensa.

Minun kysymykseni sinulle:
1. Montako lasta haluaisit? Miksi se määrä?
2. Onko sinulla sisaruksia?
3. Mistä asioista olet erityisen kiitollinen vanhemmillesi omassa lapsuudessasi?
4. Oletko aamu- vai iltaihminen?
5. Unelma-ammattisi?
6. Onko sinulla jokin lapsuuden elokuva/ohjelma, jonka haluaisit näyttää lapsillesi?
7. Minkälainen olisi täydellinen asunto/talo?
8. Onko nimelläsi jokin tarina?
9. Maito vai vesi?
10. Minkälainen ruoanlaittaja olet? Nenä kiinni reseptissä vai kenties luova kokki?
11. Kukkia lahjaksi - hot or not?

Taidan olla niin tylsä, etten haasta erityisesti ketään, mutta jos tunnet kuuluvasi näihin alle 200 lukijan blogeihin, tee toki tämä haaste! Ja kerro minulle, jos vastasit minun keksimiin kysymyksiin. :)

Haaveilua

Meidän, vielä niin pieni, perheemme sai joulun aikaan ikioman pyykinpesukoneen. Tähän asti on roudattu pyykkejä kerrostalon alakertaan pyykkituvalle, mutta enää ei tarvitse! Miten pieni ihminen voikaan olla näin suuresti onnellinen kodinkoneesta! Tänään olenkin sitten ensimmäistä kertaa päässyt testailemaan kyseistä masiinaa ja hyvin tuntuu pelittävän. Yllätin sitten, pyykkejä kuivumaan ripustaessani, itseni haaveilemasta pienten vauvan vaatteiden pesemisestä ja kuivaamisesta. Voi kun meidän vaatteiden seassa olisikin lähes olemattoman pieniä sukkia tai suloisia bodyja erilaisissa pastellivärien sävyissä. Mutta kun ei, niin ei. Kenties sekin aika vielä koittaa.

Tänään testasin elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin. Voi olla, että testi meni pilalle kastaessani tikkua, koska jouduin taittamaan sitä hieman, mutta joka tapauksessa sain tikkuun haamuviivan. Tiedä sitten, mitä tarkoittaakaan vai tarkoittaako yhtään mitään, mutta taidan huomenna testata uudemman kerran. Josko olisi selvempi.

Tällä hetkellä kaikki tuntuu paljon positiivisemmalta. Ennen joulua mieliala oli kokolailla alakuloinen, mutta nyt kun on päässyt joulureissuilta takaisin kotiin pitkästä aikaa, on paljon parempi mieli. Olisiko jokin joulustressi alkanu helpottamaan? En tiedä, mutta mieliala on joka tapauksessa korkeammalla. Ja hyvä niin, josko se auttaisi tätä meidän tarinaa eteenpäin. :)

Täällä ollaan!

Nyt on lomat lusittu ja aika ottaa arjen nurkasta kiinni. Tänään on menossa KP15 ilman minkäänlaisia tuntemuksia siitä, että ovulaatiota olisi tapahtumassa. Viime menkat olivat kyllä erilaiset kuin mitkään muut, nimittäin esiintyi kummallista tiputteluvuotoa jotain neljä päivää tavallisten menkkojen lisäksi. Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut, ei ennen pillereitä, pillereiden aikaan tai niiden jälkeen ennen tätä. Tiedä häntä, mistä sitten johtuikaan.

Ovistesteihin en ole koskenut vielä, enkä todellakaan tiedä, koska alan niillä testailemaan. Aikaisemmissa kierroissa olen tuntenut menkkamaisia kipuja aina noin kaksi viikkoa ennen menkkojen alkua. Mutta koska se kierron viimeiset kaksi viikkoa tulee, en todellakaan osaa sanoa.

Minua pyydettiin kummiksi ja kyllä, juurikin tämä läheinen ihminen, josta olen kirjoittanut aikaisemmin. Olen iloinen, oikeasti ja erittäin otettu. Olen aina halunnut kummilasta. On ehkä julmaa sanoa, mutta jotenkin tämä kummin pesti helpotti oloani ja osaan iloita oikeasti täysillä. Ajatuksissa ei enää pyöri päälimmäisenä oma tilanne ilman raskautta vaan voin unelmoida oman kummilapsen hellimisestä. Tietenkään emme unohda omaa yrittämistämme, mutta nyt en ehkä vain ja ainoastaan murehdi ja pohdi omaa raskautumista.