Askel askeleelta

Eilen tuli kutsu seuraavaan lääkäriin. Jeij! Kolmen viikon päästä, 20.2. torstaina, suuntaan jo niin tutulle lääkärille. Josko nyt saataisiin aloittaa Clomifen-lääkitys. Jos joku on käyttänyt kyseistä lääkettä, oletteko käyttäneet samalla myös lugeja? Kyselee kuumista aalloista kärsivä lugejen käyttäjä. :D Voisin kyllä kuvitella, että jatkan lugeja myös, kun tämä kierto on mitä on.

Lähiaikoina on ollut kovin paljon puheenaiheena minun tunteeni. Hyvällä tavalla siis. Eräs rakkaimmista ystävistäni sai tietää odottavansa toista ja ensimmäisenä, kun viivat tikkuun olivat ilmestyneet, oli hän miettinyt minun ajatuksiani asiasta. Miehensä oli hieman ihmetellyt, kun hän ei ollut tullut ensimmäisenä mieleen vaan minä. Toinen rakas ystäväni oli huolissaan siitä, olenko minä puhunut ja käsitellyt meidän lapsettomuutta tarpeeksi. On niin sydäntälämmittävää kuulla, että meitä ajatellaan. Ja nämä molemmat ystäväni tietävät varsin hyvin, mitä odotuksen odottaminen on, joten en onneksi saa kuulla mitään kliseisiä ja loukkaavia lohdutuksen sanoja, vaan saan juuri sellaista tukea, mitä tarvitsenkin. Kuuntelemista, kun tarve puhua tulee. Juuri niitä vähäisiä, oikeita sanoja, jotka auttavat jaksamaan. Ja sitä valtavan suurta sanatonta tukea, joka huokuu vain läsnäololla. Parempaa tukiverkkoa saa etsiä.

Kun mietin tätä aikaa taaksepäin, oli ensimmäinen vuosi paljon vaikeampi jaksaa, kuin nyt tämä aika. Ensimmäinen vuosi oli ensin odotusta, joka vaihtui epätoivoon ja siihen suunnattomaan ja kuluttavaan epätietoisuuden tunteeseen, kun ei tiennyt, mikä oli vialla. Mitä helvettiä kropassani tapahtuu, kun se ei ainakaan toimi normaalisti. Kun sitten toisella lääkärikäynnillä henkäisin ulos kysymyksen: "Onko tämä nyt se PCOS?", olo helpottui. Sain vastauksen. Nyt tälle kaikelle on nimi ja syy. Syy, joka ei johdu minun elämäntavoista tai että olisin itse aiheuttanut tämän tilanteen. Syy, jolle en yksinkertaisesti voi mitään ja jonka kanssa täytyy oppia elämään. Ja ehkä vielä opinkin. Joskus. Voin vain kuvitella, kuinka raastavaa ja kuluttavaa olisi, jos syyksi määriteltäisiin vain "selittämätön lapsettomuus". En tiedä, kuinka itse jaksaisin, jos näin olisi. Joten lähetänkin täältä sitä sanatonta tukea heille, jotka kamppailevat lapsettomuuden kanssa ilman nimellistä syytä.

Lääkäriä malttamattomana odottaen, KP8.

Ajatukset selkenevät

Vihdoin menkat alkoivat! Yrityskierto yhdeksän lähti käyntiin. Kuitenkin ihmettelen, miksi menkat alkoivat vasta viikko luge-kuurin jälkeen. Saa nähdä kuinka seuraavan kuurin kanssa käy. Vihdoin saan syödä sen ihan oikeassa kierron vaiheessa. Toivon niin kovasti, että kroppa alkaisi toimia niinkuin pitäisi. Josko huomenna saisi vapaapäivän kunniaksi varattua itselleen lääkäriajan helmikuun lopulle. Toivottavasti en ole myöhässä varauksen suhteen. Yrityskierto kasin lukemaksi tuli sitten 56 päivää. Vaikka epäilin kovasti toiveikkaana, että kierto olisi lyhyt lugejen ansioista. Paskan marjat. Joka tapauksessa eteenpäin mennään. Hitaasti, mutta varmasti.

YK9 ja KP1.

Ajatusten sekasorto

Menkat eivät ole vieläkään alkaneet. Hämmentää. Rinnat ovat kuitenkin kipeät edelleen. Olisiko tämä jo neljättä tai viidettä päivää. Miksi näin? Miksi alavatsaa ja selkää ei särje niinkuin aina ennen menkkojeni alkua? Miksi rintamukseni on kuitenki edelleen arka? Hämmentää. Miksei kroppani reagoi vieläkään keltarauhashormoniin niinkuin pitäisi? Ärsyttää ja hämmentää. Eniten ärsyttää pieni ajatuksen pilkahdus mahdollisesta plussasta. Miksi pitikin ajatella niin. Se oli vain sekunnin ajatus, joka jäi kytemään ja sekoittamaan ajatuksia. Enkä todellakaan uskalla tehdä testiä. En todellakaan. En uskalla katsoa jälleen sitä tyhjää viivanpaikkaa. En jaksa taas sitä pettymystä.

Joskus odotuksen odottaminen on vain tosi raskasta. KP55.

Talvi tuli

En sitten päässytkään sinne verikokeisiin. Lääkäri unohti kertoa, ettei verikoeaamuna tule syödä Thyroxinia. Enkä sitten itsekään tajunnut asiaa. Uusi verikoeaika on huomenna aamusta. Toinen luge-kuuri loppui torstaina, mutta menkat eivät ole vieläkään alkaneet. Rinnat ovat kyllä todella arat, olleet oikeastaan koko viikonlopun, mutta alavatsaa ja selkää ei kyllä särje yhtään. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään, jos ne menkat eivät tämänkään keltarauhaskuurin jälkeen ala.

Viime viikolla olin pitkillä vapailla ja tänään olisi paluu töihin. Kuinkahan sitä saakaan taas arjesta kiinni, kun ei ole liki kahteen viikkoon ollut päivällä vuorossa.

KP54 ja edelleen mielessä kaverin kaverin sanat: "Susta tulee varmaan vielä hyvä äiti." Tietämättään piristänyt mieltäni hirmuisesti. :)

Uusi vuosi, vanhat toiveet

Jopas joulukuu hurahtikin nopeasti. Kiirettä piti töissä, joten oma jouluni meni tänä vuonna pikkuisen ohi. Uusi vuosi vietettiin ystävien kanssa Etelä-Pohjanmaalla rauhallisesti. Vanhimmalla kummilapsella puhkesi ensimmäinen hammas ja sain vihdoin viralliselta taholta luvan ottaa tuon karvaisen lapsen yövuoroon seuraksi. Ihanaa! Ensimmäiset yövuorot koiran kanssa alkaakin jo perjantaina. :)

Menkkani eivät sitten koskaan alkaneet luge-kuurin jälkeen. En saanut aikaiseksi soittaa lääkärille, joten olin omatoiminen ja aloitin toisen kuurin eilen. Toivottavasti tämä nyt saisi aikaan toivotun vaikutuksen. Täytyy varata lääkäri sitten helmikuun lopulle, jotta kerkiän syömään molemmat kymmenen päivän kuurit. Olisi pitänyt kyllä aloittaa toiset luget jo aikaisemmin, mutta eipä asialle enää voi mitään. Torstaina menen verikokeisiin. Tarkastellaan, onko kilpirauhasarvoni muuttuneet. Miten osuikin vapaapäivä sille päivälle. Eipä tarvitse taaskaan vaihdella työvuoroja. :)

KP41 ja valmistautumista iltavuoroon. Rauhallista tammikuuta kaikille. :)