Kiellettyjä tunteita

Tai ainakin itse olen kieltänyt itseltäni toiveilun hyvinkin pitkälti. En vain halua pudota korkealta. Päiväni ovat nyt kulkeneet kolmen ajanjakson sykleissä; yöt, työt ja kotona ilta. Aina kun yksi tällainen ajanjakso vaihtuu toiseen, nostaa ne hartaimmat toiveet päätään ja nousen aina vain pikkuisen korkeammalle tässä hatarassa pilvilinnassani. Menkat eivät todella ole alkaneet vielä. Pelottaa tällainen toiveilu. Pelkään oikeasti pudota korkealta. Tuntuu, että kuvittelen yhä enemmän ja enemmän, että olen raskaana. Mutta kun se testi pelottaa. Miten olen onnistunutkin kehittelemään itselleni siitä testistä sellasen pelottavan muurin, jonka yli en uskalla kiivetä. Onneksi kehittelin suunnitelman; huomenna aamuvuoron jälkeen lähden reissuilemaan tuon karvaisen lapsen kanssa ja uskaltaudun toivottavasti tekemään sen testin ystävälläni.

Kelan äitiyspakkaus vaihtui. Ja voi veljet, kuinka suloinen se onkaan! Olen niin rakastunut ÄP:n apinakuvioiseen makuupussiin! Niin ihana!! Ja muutenkin pakkaus oli jotenkin värikkäämpi ja iloisemman näköinen. :)

KP34 ja typerää toiveilua.

Ärsyttävä pieni toive

Menkkoja edelleen odotellaan saapuvaksi. Jos tässä nyt kroppa toimisi niinkuin edellisessä kierrossa, tulisi menkkojeni alkaa tänään. Mitään alaselän tai vatsan jomotuksia ei ole ollut. Ainoastaan rinnat ovat edelleen arat ja turvonneet. Pienirintaisena ihmisenä sitä on ihan ihmeissään tästä itselle huomattavasti suuremmasta rintamuksesta.

Inhottavaa, kun huomaan jossain ajatusten seassa ihan pienen toiveen, joka välillä välähtelee esiin ja ilmoittaa olemassaolostaan. Kuin pienen pieni tähti isolla tähtitaivaalla. Kuitenkaan sitä välähdystä ei voi olla huomaamatta. Ja saan kyllä syyttää tästä pienestä toiveesta ihan vain lääkäriäni, joka ei tyrmännyt ajatusta raskaudesta ja joka oli silminnähden innoissaan löytämästään keltarauhasesta. Ja tokihan ystävät ovat valaneet uskoa tämän kaiken pimeyden keskellä. En vain pääse siitä valtavasta pelosta katsoa sitä tyhjää viivanpaikkaa. Se pelottaa ihan vietävästi. En halua katsoa sitä typerää testiä, joka murskaa viimeisetkin toivon rippeet. En pysty. Kun tietää tasan tarkkaan, mikä olo testin tekemisestä tulee, sitä haluaa pitkittää mahdollisimman kauan. Menkkojen alkaminen on tottakai yksi pieni pettymys, mutta koska en itse päätä niiden alkamisesta, vaan ne alkavat aina vähän yllättäen pienen puun takaa, en kerkiä keräämään mitään pelkotiloja. Mutta se testi. Pelottaa ihan vietävästi. En uskalla tehdä sitä. En ainakaan tänään. Katsotaan joskus myöhemmin.

KP32. Pelkotiloja.

Lääkäriterveisiä

Ei sitten mennyt ihan niinkuin ajattelin, mutta sinne päin. Johan tässä on odoteltu, niin tokihan voi vielä odottaa lisää. Eli siis lääkäri ultrasi ja sanoi kaiken olevan kunnossa. Ihmettelin itse, ettei hän ihmetellyt, vaikka menkkani olivat alkaneet vasta viikko viimeisen lugen jälkeen. Ja niin taitaa käydä nytkin; viimeisen lugen söin sunnuntaina ja menkat eivät ole vieläkään alkaneet.. Positiivisin juttu oli se, että ultrassa näkyi ilmeisti keltarauhanen eli olen ainakin tässä kierrossa ovuloinut. :) Jeij! Lääkäri ei tietenkään osannu sanoa, voisinko olla raskaana, mutta ei myöskään poissulkenut sitä vaihtoehtoa. Itsehän en ole uskaltanut tehdä raskaustestiä, tietenkään.. Mutta jos menkat eivät sunnuntainakaan vielä ala, täytyy varmaan uskaltautua.

Thyroxini oli toiminut hienosti ja arvoni verikokeiden mukaan olivat kaikki loistavat. Lääkäri oli nyt siis sitä mieltä, että jatkan kilpirauhashormonin syömistä, mutta nyt mentäisiin pääsiäiseen asti ilman muita hormonihoitoja. Jos raskautta ei sittenkään kuulu, aloitetaan Clomifen-lääkitys. Harmittaa, toisaalta odotin, että clomit aloitettaisiin jo nyt, mutta luotan kuitenkin lääkäriinikin, että raskaus on ilmeisesti sittenkin mahdollinen vielä ilman muita lääkkeitä. Muistin nyt kysyä senkin, että jos tulisinkin raskaaksi, niin otanko todella erikoislääkärin polille yhteyttä vai neuvolaan. Tuntui ihanalta kuulla, että saisin soittaa siinä tapauksessa ajan juurikin tälle omalle gynelleni, joka katsoisi kaiken olevan kunnossa. Lämmitti mieltä. Tuntui, että lääkäri oikeasti välitti ja halusi, ja haluaa varmasti edelleen, hoitaa työnsä hyvin.

Jotenkin nyt huomaan itsessäni pienen luovuttajan ja epätoivoisen ihmisriekaleen. Tuntuu, että en voisi mitenkään tulla raskaaksi ilman hoitoja. En osaa kuvitella enää sellaista tilannetta. Miten se voisi muka olla mahdollista? Miten ihmiset voivat, helvetti soikoon, tulla raskaaksi muka ihan noin vaan luomuna? Olen menettänyt uskoni omaa kroppaani kohtaan aivan täysin.

KP29 ja edelleen odotellaan.

Ymmärtämättömyyttä

Jos ymmärsin oikein, niin eräs läheinen loukkaantui, koska kieltäydyin kohteliaasti ensikäynnistä raskaudenkeskeytykseen. Olisin ymmärtänyt, jos hän ei olisi tiennyt meidän tilanteestamme mitään. Mutta koska hän tiesi, itseäni loukkaa jo pelkästään asiasta kysyminen. Olisin pärjännyt vallan mainiosti ilman koko informaatiota siitä, että hän on raskaana ja aikoo keskeyttää raskauden. Eikä minua niinkään loukkaa ajatus raskauden keskeytyksestä, jokainen tekee omat päätöksensä ja se on jokaisen oma asia eikä minulle kuulu. Ja jos oma tilanteemme olisi eri, olisin tottakai lähtenyt hänen tuekseen. Mutta asiat ovat nyt näin, joten en todellakaan yksinkertaisesti jaksa ja pysty tukemaan tällä hetkellä. Ärsyttää ja suututtaa. Kaikki olisi vielä hyvin, jos tämä läheinen olisi ymmärtänyt syyni kieltäytyä. Kuitenkin asian perustelin, hieman hämmentyneenä jo siitä, että hän ylipäätään kysyi minua mukaansa. Mutta ilmeisesti hän ei ymmärtänyt ja loukkaantui. Ja se suututtaa.

Tuntuu, että mitä enemmän aika kuluu eteenpäin ja mitä enemmän napsin kaikenmaailman pillereitä ja mitä enemmän käyn lääkärissä, koko lapsettomuus on joka päivä aina vain todellisempi. Joka päivä lapsettomuus tuntuu pikkuisen vielä kipeämmältä asialta. Ehkä jonkin ajan kuluttua kipuun turtuu, eikä se kasva koko ajan.

On päiviä, jolloin pieni positiivisuus yllättää ja ajattelen hetken; "Jos seuraavat lääkkeet auttavatkin? Jos olisinkin tänä vuonna raskaana?". En kuitenkaan uskalla vielä ajatella niin kovin usein. Tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Tunteet aaltoilevat kovasti. Tällä hetkellä eletään varmaan kovemman vauvakuumeen aikaa. Toivottavasti se tästä helpottaa.

KP25 ja torstain lääkäriä kovasti odottaen.

Rikkinäinen

Vaillinainen, epäkelpo, kuin puuttuisi pala, viallinen, kolhiintunut, epäonnistunut, vain osaksi nainen.

Rikkinäinen.

Kun yrittää pukea sanoiksi lapsettomuuden aiheuttamia tunteita itsestä. Itsesäälissä rypeminen; joskus sitä vaan on pakko sielläkin velloa. Joskus tekisi mieli vain huutaa: "Miksi kaikista maailman ihmisistä juuri minä?!" Miksi.

Tänään alkaa kolmas 10 päivän luge-kuuri.

KP16 ja tosi raskasta.