YK4

Sieltähän se sitten eilen alkoi, vihdoin! Nyt siis KP2 ja yrityskierto 3 sai kunnioitettavat 68:n lukemat. Eli onko nyt todellakin niin, että minun kiertoni on yli kaksi kuukautta..?! On kyllä huvittavaa välillä lukea, kuinka jollekin on jossain 35:n päivän kierto "pitkä" kierto.. En tiedä sitten, mitä tässä pitäisi tehdä. Pitäisikö odotella siihen elokuuhun, jotta vuosi tulee täyteen ilman pillereitä ja soitella neuvolaan vai soittelenko uudestaan jo nyt. Toisaalta, nyt kun nämä kaksi viimeistä kiertoa on ollut lähes samoissa lukemissa, niin voisi uskaltaa laskea sen varaan ja yrittää bongata ovista näiden perusteella. Odotuksen odottajan aika on luvattoman pitkä. Olen kuitenkin joka tapauksessa iloinen, että menkat alkoivat vihdoin. Sehän tarkoittaa vain sitä, että kroppa kuitenkin toimii, hieman hitaammalla tahdilla, mutta toimii kuitenkin. :) Nyt pitäisi vain saada tätä stressiä laskemaan.. Esimerkiksi tekemällä tuon koulun eteen jotain, eikä vain kirjoitella blogia..

Oikein rentouttavaa viikkoa sinulle, joka jaksat lukea näitä höpinöitä! :)

Pettymys ja epätoivo

Miten tutuksi onkaan nuo tuntemukset tulleet. Raskaustesti näytti jälleen negatiivista, niinkuin kaikki aikaisemmatkin testit. Yritän siis tänään paiskata kaikki negatiiviset tuntemukset nurkkaan ja nollata päätäni mitä parhaimmassa seurassa. Ystävät. Niin korvaamattomia ihmisiä. Haluan uskoa vahvasti siihen, että pystyn tänään pitämään hauskaa kaikkien näiden asioiden keskellä. KP65 ja menkkoja odotellessa.

Huonovointisuutta(ko)?

Olen yrittänyt ottaa tähän kirjoittamiseen sen asenteen, etten kirjoittele jokaisesta pikku vihlaisusta tai nipistelystä. En sitten tiedä, kuinka hyvin olen onnistunut tässä yrityksessä, mutta tänään tunsin ehkä ensimmäistä kertaa selvästi muutoksia olotilassani. Nimittäin, tänään töissä yhdeksän aikaan olimme kahvitauolla huomasin olevani voimakkaasti huonovointinen. Huono-olo tuntui heti kylkiluiden alapuolella, selkeästi ylempänä kuin tavallisesti, jos sairastaisin vatsatautia tai kyse olisi menkoista. Se oli kummallinen tunne, enkä oikein osaa sitä selittää, mutta sain kyllä taistella, etten juossut kahvimukin äärestä vessaan oksentamaan. Kun kahvilta päästiin, menin kuitenkin varmuuden vuoksi käymään vessan puolella hengittelemässä syvään ja arpomassa, että oksennanko vai en. En sitten kuitenkaan oksentanut ja huonovointisuus laantui tunnin kuluessa. En todellakaan tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella, saati sitten uskalla ajatella, että voisiko tämä olla sitä toivomaani huonovointisuutta. Mutta kuviteltua tämä ei ainakaan ollut, koska niin paljon sain tehdä töitä sen eteen, etten oksentanut.

Aloin miettimään, että mistä se olisi voinut johtua. Yksi vaihtoehto on eilen syömäni valmispakastekiinalaisateria (Onkohan tuo edes minkään säännön mukainen sana..?! :D). En suosittele, maistui aika kamalalta. Samaa mieltä olivat mies ja veljeni. Täytyykin tänään kysyä heiltä, onko heille ilmaantunut mitään kummallisia oloja. Raskaustestiä en kuitenkaan tee ennen torstaita. En uskalla. En haluaisi pettyä. KP63.

Luvut vain kasvavat

KP61. Miten mukavaa. En ole uskaltanut tehdä raskaustestiä. Vielä. Ajattelin odottaa vielä muutaman päivän  ja testailla torstaina. Suunnitelmissa on lähteä juhlimaan hyvän ystäväni kanssa, joten se saa olla hyvä syy testaamiselle. Tietenkin olettaen, että menkat eivät ilmesty ennen sitä. Greippimehua olen "nautiskellut" ahkerasti koko viikon ajan. En oikein tiedä, mitä mieltä olisin kyseisestä juomasta. Se maistuu ihan hyvältä aluksi, mutta jälkimaku vetää naaman aika kurttuun. Jollain kierolla tavalla pidän kuitenkin siitä.

Eilen join seurana hieman alkoholia. Kyllä, olen hirveä ihminen, joka vaarantaa mahdollisen lapsensa terveyden heti alkumetreillä. Mutta muistan kuulleeni joskus jostain (Kyllä, erittäin luotettavalta kuullostavaa tietoa..), ettei alkoholin tai muiden myrkkyjen tulisi vaikuttaa mahdolliseen alkioon ennen kuin istukka alkaa toimimaan ja näin ollen on yhdyssiteenä äidin ja alkion verenkierrolle. Lohduttaudun siis tähän tietoon. Huomasin kyllä illan aikana uuden "oireen"; aivan kuin minulle olisi noussut kuume. Ehkä kuvittelen ja se onkin aivan normaali alkoholin vaikutus. Meillä suvussa on sellainen kiusaus, että kun juomme vähänkin alkoholia, posket alkavat helottaa saman tien aivan punaisina. Se on oikeastaan enää vain varsin huvittavaa. Niin eilenkin kävi, mutta myös muuten lämpö nousi. Veljeni ja mieheni olivat kanssani samaa mieltä, että otsani tuntui tavallista lämpöisemmältä. En sitten kuitenkaan jaksanut alkaa kuumetta mittailemaan, enkä kyllä oikein luota tuohon meidän kuumemittariin muutenkaan.

Nyt kuitenkin odottelen pelon sekaisin tuntein torstaita ja mahdollisten menkkojen alkamista. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)

Syön sanani..

..jälleen. Kun niin ajattelin, etten ala kokeilemaan mitään poppaskonsteja, niin enkö tänään hetken mielijohteesta ostanut greippimehua. Että näin. Kykenen näköjään aina vain uudestaan ja uudestaan yllättämään itseni omalla toiminnallani. :D

Tänään menossa KP55. Ei kuulu menkkoja. Valkovuoto on kyllä ollut tavallista runsaanpaa viikonloppuna. Olisiko voinut olla mahdollisen oviksen merkki vai valmistautumista mahdollisiin menkkoihin. En tiedä. En jaksa miettiä, kun ahdistun vain. Pikku hiljaa alkaa stressikin helppottamaan, kun näyttösuunnitelma on tehtynä ja harrastukseni kurssin ensimmäinen osa jo takana päin. Opinnäytetyö vaatisi ehkä huomiotani aika paljon enemmän, mutta odotan edelleen sinnikkäästi kiinnostuskiikareideni löytymistä. Pointtini oli joka tapauksessa se, että stressi on laskenut ja se taas toivottavasti vaikuttaa positiivisesti tämän tarinan etenemiseen.

Pakko vielä hehkuttaa; meidän kummimahakin oli käynyt perjantaina neuvolassa ja nyytin painoarvio oli 1,4kg! Kaikki oli muutenkin hyvin ja siveyden sipuli oli kääntynyt raivotarjontaan. :) Pian meistä tulee kummeja ja saamme purkaa tätä lapsenkaipuutamme pikkuiseen kummilapseen. Odotan häntä jo kovin! <3

Pientä pyykkiä

Mennään KP51 ja epätietoisuus jatkuu.. Ei merkkejä menkoista tai raskaudesta. Ainoastaan kummallista hermokipua on tuntunut oikealla puolella alaselässä. Mutta se nyt ei sano yhtään mitään yhtään mistään.

Tänään ollaan tuon miehen kanssa laitettu olohuonetta uusiksi ja mukavahan tästä tuli. Jalat on kyllä aivan poikki, enkä ajatellut liikkua tästä sohvalta enää mihinkään muualle kuin sänkyyn. Pesin myös villapyykkiä ja laitoin samalla tekemäni villavaippahousut pesuun. En pysty kuvailemaan sitä tunnetta, kun ripustin pieniä housuja kuivumaan. Se oli jotain uskomattoman ihanaa mielikuvituksella höystettynä. Onneksi oli vielä paljon tavaroita järjestettävänä, niin en kerinnyt murehtimaan todellista tilannetta.

Ja sitten uutisia; saimme jälleen kerran kuulla erään ystäväpariskunnan odottavan perheenlisäystä. En enää tiedä, miten suhtautua näihin uutisiin. Ehkä nyt päällimmäisenä tilanne alkaa jopa huvittamaan. Miten tämä voi oikeasti olla mahdollista. Heidän raskautensa on toki vasta todella alussa, mitään varmaa ei voi vielä sanoa, mutta plussattu siellä ollaan. Ja minulla on pieni aavistus, että tätä ei oltu suunniteltu. Vaikka heidän asiansahan se on, mutta tässä kohtaa palaan taas siihen ihmetykseen, että kuinka joku voi tulla vahingossa raskaaksi. Ehkä en tilitä näistä tuntemuksista tämän enempää. Mutta olemme joka tapauksessa todella iloisia ja onnellisia heidän puolestaan. Mies heistä on mieheni pitkäaikaisimpia ystäviä. Mieskin kyllä totesi, että "Kaikki muut tulevat raskaaksi, paitsi me." Häntäkin harmittaa ja mietityttää selvästi.

Ei auta muu kuin olla rauhassa ja odotella, mitä tapahtuu. Vai tapahtuuko ollenkaan. Onneksi pian alkaa viikonloppu ja voi yrittää rentoutua. Saamme koko viikonlopuksi vieraita ja voimme pitää hauskaa isommalla porukalla. :)

Hei helmikuu!

Nyt eletään KP48:ta eikä todellakaan minkäänlaisia tuntemuksia mahdollisista menkoista saatika sitten mahdollisesta raskaudesta. Olen alkanut epäilemäään, että ovuloinkohan ollenkaan, kun kierrot ovat näin tuhottoman pitkiä.

Kyllä taas vaihteeksi tuntuu siltä, kuin olisi epätoivon aallonpohjalla eikä mitään keinoa päästä sieltä pois. En tiedä, mitä tehdä. En jaksaisi odottaa. En jaksaisi tsempata itseäni joka aamu siihen tilaan, jossa vauvahaaveet huutavat suhteellisen hiljaisina taustalla ja kykenen ajattelemaan ja toimimaan muidenkin asioiden parissa. Välillä tuntuu, että perheen perustamisen kaipuu on aivan lamauttava. Sitten taas toisessa hetkessä koulun aiheuttama stressi lamaa aivan yhtä paljon. Tuntuu, etten pysty rentoutumaan missään kohtaa vuorokautta. Aamulla väsyttää ja stressaa koulu ja työharjoittelu ja kaikki mahdolliset tehtävät niinhin liittyen. Iltapäivällä kotiin päästessäni ajatukset karkaavat lapsiin ja stressaan tätä odotuksen odottelua. Illan mittaan yritän välttää nukkumaan menoa, koska silloin ajatukset pääsevät valloilleen ja lapsen kaipuu tuntuu todella kipeän kuristavalta. Kunnes lopulta stressaan, etten kerkiä nukkumaan enää kuin x määrän tunteja ja aamulla väsyttää jälleen. Kaiken tämän päälle vielä ekstrana harrastuksen tuoma kurssi, joka vaatii myös omat tehtävänsä ja järjestelynsä. On se kumma, kun lapsi ei saa alkuaan tällaisten stressitasojen aikaan. Huoh. Kun vielä keksisi keinon oikeasti rentoutumiseen. Voi kun tuo koulu olisi jo lopullisesti ohi!