Askel askeleelta

Eilen tuli kutsu seuraavaan lääkäriin. Jeij! Kolmen viikon päästä, 20.2. torstaina, suuntaan jo niin tutulle lääkärille. Josko nyt saataisiin aloittaa Clomifen-lääkitys. Jos joku on käyttänyt kyseistä lääkettä, oletteko käyttäneet samalla myös lugeja? Kyselee kuumista aalloista kärsivä lugejen käyttäjä. :D Voisin kyllä kuvitella, että jatkan lugeja myös, kun tämä kierto on mitä on.

Lähiaikoina on ollut kovin paljon puheenaiheena minun tunteeni. Hyvällä tavalla siis. Eräs rakkaimmista ystävistäni sai tietää odottavansa toista ja ensimmäisenä, kun viivat tikkuun olivat ilmestyneet, oli hän miettinyt minun ajatuksiani asiasta. Miehensä oli hieman ihmetellyt, kun hän ei ollut tullut ensimmäisenä mieleen vaan minä. Toinen rakas ystäväni oli huolissaan siitä, olenko minä puhunut ja käsitellyt meidän lapsettomuutta tarpeeksi. On niin sydäntälämmittävää kuulla, että meitä ajatellaan. Ja nämä molemmat ystäväni tietävät varsin hyvin, mitä odotuksen odottaminen on, joten en onneksi saa kuulla mitään kliseisiä ja loukkaavia lohdutuksen sanoja, vaan saan juuri sellaista tukea, mitä tarvitsenkin. Kuuntelemista, kun tarve puhua tulee. Juuri niitä vähäisiä, oikeita sanoja, jotka auttavat jaksamaan. Ja sitä valtavan suurta sanatonta tukea, joka huokuu vain läsnäololla. Parempaa tukiverkkoa saa etsiä.

Kun mietin tätä aikaa taaksepäin, oli ensimmäinen vuosi paljon vaikeampi jaksaa, kuin nyt tämä aika. Ensimmäinen vuosi oli ensin odotusta, joka vaihtui epätoivoon ja siihen suunnattomaan ja kuluttavaan epätietoisuuden tunteeseen, kun ei tiennyt, mikä oli vialla. Mitä helvettiä kropassani tapahtuu, kun se ei ainakaan toimi normaalisti. Kun sitten toisella lääkärikäynnillä henkäisin ulos kysymyksen: "Onko tämä nyt se PCOS?", olo helpottui. Sain vastauksen. Nyt tälle kaikelle on nimi ja syy. Syy, joka ei johdu minun elämäntavoista tai että olisin itse aiheuttanut tämän tilanteen. Syy, jolle en yksinkertaisesti voi mitään ja jonka kanssa täytyy oppia elämään. Ja ehkä vielä opinkin. Joskus. Voin vain kuvitella, kuinka raastavaa ja kuluttavaa olisi, jos syyksi määriteltäisiin vain "selittämätön lapsettomuus". En tiedä, kuinka itse jaksaisin, jos näin olisi. Joten lähetänkin täältä sitä sanatonta tukea heille, jotka kamppailevat lapsettomuuden kanssa ilman nimellistä syytä.

Lääkäriä malttamattomana odottaen, KP8.