Uni

Ihminenhän näkee joka yö moniakin unia, mutta suurinta osaa niistä ei muista enää aamulla. Itse muistan ehkä keskivertoa vielä harvemmin uniani aamulla. Tai ainakin tuntuu siltä, että ystävät kertovat todella paljon useammin näkemistään unista, kun itse en yleensä edes muista, koska olisin viimeksi nähnyt unta. Ja nyt kumoan tämän kaiken kirjoittamalla muutama yö taaksepäin näkemästäni unesta.

Näin siis ensimmäistä kertaa elämässäni unta siitä, että olin raskaana. Olin viikolla 23 ja vatsani oli jo suloisesti pyöristynyt. Olin unessa huomannut raskauteni vasta muutamia viikkoja aikaisemmin ja olimme mieheni kanssa ostamassa kaikenlaisia vauvantarvikkeita. Muistan unesta tunteen, kuinka meillä oli muka kiire ostaa kaikkea tarpeellista, vaikka raskaus olikin vasta hieman yli puolenvälin. Ja mieheni tuttuun tapaan tokaisi, että saisin valita vapaasti mieleisiäni tarvikkeita, koska hän ei kuulemma näistä ymmärtänyt. Ja se teki minut unessa iloiseksi; että sain vihdoin valita ja hankkia niitä asioita lapsellemme, joita hän alkutaipaleellaan tarvitsisi.

Enempää en tarkasti muista, mutta uni aiheutti kaikenlaisia tuntemuksia. Ensinnäkin hämmensi, että ylipäätään muistin koko unta. Saati sitten, että näin unta raskaudesta. En ole muistaakseni nähnyt vielä koskaan omiin lapsiin tai raskauteen liittyviä unia. Tai uskon edelleen siihen, että varmasti käsittelen unissani lapsettomuutta ja kaikkea tätä, mutta niin että muistaisin unen aamulla, ei ole vielä koskaan tapahtunut. Unesta jäi myös hymykin huulille, kun muistelen sitä unen tunnetta, kun onneni kukkuloilla sain valita erilaisista tuttipulloista meille mieleisintä. Olen ehkä aikaisemminkin kirjoittanut siitä, etten ole antanut itselleni lupaa ostaa mitään vauvoihin tai lapsiin liittyvää meille, ennenkuin se pirun plussa on siinä tikussa. Erilaiset vauvaneuletyöt olen suonut itselleni pienenä ilona, mutta minkään sortin suloisia alebodyja en ole halunnut vielä ostaa. Jollain tavalla koen sellaisten pienten asioiden olemassaolon täällä kotona turhan kipeänä asiana. En halua lapsettomuudesta fyysistä muistutusta joka hetki myös kotonani.

Kävin muuten siellä verikokeissa perjantai-aamuna, täytyypi alkuviikosta soitella sitten hormoniarvojen tuloksia.

KP24 ja väsymys. Niin henkinen kuin fyysinen.