Perjantaina sitten pyörähti käyntiin yrityskierto 10. YK 9:n pituudeksi tuli sitten 36 päivää; lyhin kierto tähän asti! Wohoo! Melkein normaali. :D Menkat alkoivat sitten perjantaina, vasta 12 päivää viimeisen lugesteronin jälkeen. Eli nyt eletään kiertopäivää neljä. Viime viikolla torstai-aamuna uskaltauduin tekemään negatiivisen raskaustestin. Siitä selvittiin. Epätoivo vain kasvaa. En oikeasti enää osaa kuvitellakaan sellaista tilannetta, että olisin raskaana. Tuntuu niin kaukaiselta. Tuntuu, ettei se voi olla mahdollista. Vihaan tätä epätoivoa. Vihaan tätä epäreiluutta. Vihaan tätä kroppaa, joka ei voi toimia, niinkuin normaalilla ihmisellä. Vihaan tätä prkleen odottelua.
Mutta. Ehkä tämä kaikki kasvattaa. Olen näin vanhemmiten alkanut pitää itseäni suhteellisen vahvana ihmisenä. Jos ei nyt ajatella lapsettomuutta, vaan ennenkin sitä, koen että olen aika vahva kestämään pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Kun sitten surullinen lapsettomuus astui kuvioihin, on vahvuus ollut kovasti koetuksella. Kaikki ne musertavat pettymykset odotuksen odotuksen takia ovat iskeneet todella kovaa. Kuitenkin niistä on selvitty. Tavalla tai toisella. Ja uskon, että tämä kaikki todella kasvattaa ja tekee minusta vielä vahvemman.
Vaikka inhoankin tällä hetkellä sellaisia raskaana olevia, jotka korostavat raskauttaan räikeästi koko ajan ja jatkuvasti, aion kuitenkin sitten joskus nauttia omasta raskaudestani täysin siemauksin. Huomatkaa pieni positiivisuuden poikanen; kuvittelen vielä joskus olevani raskaana.. :D Tarkennukseksi vielä näistä raskauttaan korostavista ihmisistä, en nyt tarkoita normaalia iloisuutta ja onnellisuutta asiasta. Raskaus varmasti maailman ihmeellisin ja onnellisin asia, ainakin omasta mielestäni ja siitä saa ja pitääkin olla onnellinen ja sen saa näyttää. Tarkoitin tässä yhteydessä sellaisia, jotka eivät osaa enää muusta keskustella ja jokaiseen asiayhteyteen on pakko jollain tavalla ujuttaa fakta, että on raskaana. Toivottavasti itsestäni ei koskaan tule kuitenkaan sellaista. Haluan olla joskus onnellisesti raskaana ja silti pystyä juoruamaan ystävien kanssa muistakin asioista.
KP4 ja torstaita odotellessa. Silloin lähdetään juhlimaan rakkaan ystävän kanssa ja unohtamaan murheet hetkeksi. :)
Luin sun blogisi läpi ja ymmärrän niin hyvin sun tunteita. Meillä yritystä takana 2 vuotta ja samat asiat on pyörineet mielessä täälläkin. Nyt onneksi syy löytyi endometrioosista ja leikkauksen jälkeen mahdollisuudet voisi olla paremmat tai sitten aloitetaan hoidot. Tsemppiä ja jaksamista!
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi! Mukava kuulla, että joku on täällä käynyt tätä valitusta lukemassa. :D Paljon paljon jaksamista myös teille!
Poista