Tai ainakin itse olen kieltänyt itseltäni toiveilun hyvinkin pitkälti. En vain halua pudota korkealta. Päiväni ovat nyt kulkeneet kolmen ajanjakson sykleissä; yöt, työt ja kotona ilta. Aina kun yksi tällainen ajanjakso vaihtuu toiseen, nostaa ne hartaimmat toiveet päätään ja nousen aina vain pikkuisen korkeammalle tässä hatarassa pilvilinnassani. Menkat eivät todella ole alkaneet vielä. Pelottaa tällainen toiveilu. Pelkään oikeasti pudota korkealta. Tuntuu, että kuvittelen yhä enemmän ja enemmän, että olen raskaana. Mutta kun se testi pelottaa. Miten olen onnistunutkin kehittelemään itselleni siitä testistä sellasen pelottavan muurin, jonka yli en uskalla kiivetä. Onneksi kehittelin suunnitelman; huomenna aamuvuoron jälkeen lähden reissuilemaan tuon karvaisen lapsen kanssa ja uskaltaudun toivottavasti tekemään sen testin ystävälläni.
Kelan äitiyspakkaus vaihtui. Ja voi veljet, kuinka suloinen se onkaan! Olen niin rakastunut ÄP:n apinakuvioiseen makuupussiin! Niin ihana!! Ja muutenkin pakkaus oli jotenkin värikkäämpi ja iloisemman näköinen. :)
KP34 ja typerää toiveilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja ja muita ajatuksia