Mennään KP51 ja epätietoisuus jatkuu.. Ei merkkejä menkoista tai raskaudesta. Ainoastaan kummallista hermokipua on tuntunut oikealla puolella alaselässä. Mutta se nyt ei sano yhtään mitään yhtään mistään.
Tänään ollaan tuon miehen kanssa laitettu olohuonetta uusiksi ja mukavahan tästä tuli. Jalat on kyllä aivan poikki, enkä ajatellut liikkua tästä sohvalta enää mihinkään muualle kuin sänkyyn. Pesin myös villapyykkiä ja laitoin samalla tekemäni villavaippahousut pesuun. En pysty kuvailemaan sitä tunnetta, kun ripustin pieniä housuja kuivumaan. Se oli jotain uskomattoman ihanaa mielikuvituksella höystettynä. Onneksi oli vielä paljon tavaroita järjestettävänä, niin en kerinnyt murehtimaan todellista tilannetta.
Ja sitten uutisia; saimme jälleen kerran kuulla erään ystäväpariskunnan odottavan perheenlisäystä. En enää tiedä, miten suhtautua näihin uutisiin. Ehkä nyt päällimmäisenä tilanne alkaa jopa huvittamaan. Miten tämä voi oikeasti olla mahdollista. Heidän raskautensa on toki vasta todella alussa, mitään varmaa ei voi vielä sanoa, mutta plussattu siellä ollaan. Ja minulla on pieni aavistus, että tätä ei oltu suunniteltu. Vaikka heidän asiansahan se on, mutta tässä kohtaa palaan taas siihen ihmetykseen, että kuinka joku voi tulla vahingossa raskaaksi. Ehkä en tilitä näistä tuntemuksista tämän enempää. Mutta olemme joka tapauksessa todella iloisia ja onnellisia heidän puolestaan. Mies heistä on mieheni pitkäaikaisimpia ystäviä. Mieskin kyllä totesi, että "Kaikki muut tulevat raskaaksi, paitsi me." Häntäkin harmittaa ja mietityttää selvästi.
Ei auta muu kuin olla rauhassa ja odotella, mitä tapahtuu. Vai tapahtuuko ollenkaan. Onneksi pian alkaa viikonloppu ja voi yrittää rentoutua. Saamme koko viikonlopuksi vieraita ja voimme pitää hauskaa isommalla porukalla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja ja muita ajatuksia