Piinaa ja iloista mieltä

Tänään ollut jotenkin kovin hyvän mielen päivä. Olen siis ollut erityisen hyvällä tuulella ja aikaansaava. Sain petivaatteita vihdoin pestyä, kävelin Chilin kanssa auringossa äitelle. Oli ihanaa pukea lyhyet farkkushortsit ja t-paita päälle ja nauttia lämmöstä. Vielä syyskuussa! Mieltäni ei edes masentanut, kun perille päästessäni huomasin, ettei ketään ollut kotona. Keitin vain itselleni kahvia ja nautiskelin siitä terassin rappusilla. Jotenkin odottava fiilis. Ensi viikonloppuna olisi suunnitelmissa juhlia rakkaan ystävän syntymäpäivää. Taidan piinailla sinne asti. Tokihan menkat voivat alkaa ennen sitä, mutta jos eivät; teen testin vasta seuraavana lauantaina. Siihen asti piinaillaan. :)

Työrintamallakin menee erityisen hyvin. Elokuussa pääsin jatkamaan sijaisuuttani kehitysvammaisten työ- ja päivätoimintakeskuksessa ja tällä tietoa sopimus jatkuu marraskuun alkuun asti. Odottelen myös malttamattomana tietoa, josko tulisin valituksi kehitysvammaisten asumisyksikköön vakituiseen virkaan. Olisi niin lottovoitto, jos saisin paikan. En ole suurimmissa unelmissanikaan osannut realistisesti haaveilla vakipaikasta tämän ikäisenä. Olen todellakin ollut varautunut tekemään sijaisuuksia vielä pitkään, ennenkuin saisin vakipaikan. Jännittäviä aikoja siis myös tällä saralla. Vakituinen työpaikka toisi vain niin suurta turvaa kaikelle elämiselle. Tokihan kaikki tapahtuu nyt samaan aikaan. Mutta kukapa tätä elämää osaisi ennustaa etukäteen.

Yrityskierto 6 on siis nyt menossa ja kiertopäivällä 48; ei oireita mahdollisesta raskaudesta, mutta ei myöskään mahdollisista menkoista. :) Nyt laitamme pystyyn leffailtaa ja tämä vauvakuumeilija alkaa neulomaan joululahjoja rakkaille kummilapsille. <3 Ikävä niitä muruja.