Kohtasin perjantaina pelkoni ja uskaltauduin jälleen tuijottamaan tyhjää viivanpaikkaa. Pettymys, ahdistus, epätoivo, suru. Puhdas suru on onneksi aika helppo käsitellä. Jotenkin se on tunteena aika yksinkertainen, eikä niin lamaannuttava kuin esimerkiksi ahdistus. Onneksi suloinen kummityttömme tuli vanhempiensa kanssa yökyläilemään. Piristi kovasti, enkä kerinnyt upottua ajatuksiin ja näin ollen lamaantua. Onneksi on ystäviä. <3
Tänään kävimme ystäväni kanssa Lankamaailmassa. Miten mieltä ylentävää oli seikkailla kaikkien niiden erilaisten lankojen seassa! Ihanaa! Mies ei välttämättä ollut kovin tyytyväinen, kun pääsin kotiin sen suuren kassin kanssa, joka sisälsi x määrän kaiken värisiä ja eri materiaaleista koostuvia keriä. En malttaisi tällä hetkellä muuta tehdäkään kuin neuloa ja saada valmiiksi erinäisiä projekteja. :D
Tänään KP55. Ei menkkoja. Ei raskausoireita. Ehkä mun mielenterveys ei kestä tätä epäsäännöllisyyttä ja epätietosuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja ja muita ajatuksia