Jopas aika juoksee, enkä meinaa pysyä perässä! Olen tässä hetken ajan jo kehitellyt mielessäni sellaista pientä ja varovaista haavetta, että voisinko olla raskaana. Onnistuisipa tästä kierrosta. Voisiko olla millään muotoa mahdollista, että tästä kierrosta voisi onnistaa.. Sitten aina yritän palauttaa mieleni takaisin maan pinnalle ja valmistaudun tulevaan pettymykseen. Pessimisti vie lähes aina voiton. Vaikkakin optimisti-puoleni on ollut yllättävän paljon viime aikoina esillä. Jollain tasolla pidän näistä piinapäivistä, kun ei voi varmaksi tietää ja voi kuvitella olevansa raskaana. Samaan aikaan kuitenkin tiedostan sen tosiasian, ettei mitään selviä oireita ole ilmaantunut, joten turhaan kuvittelen. Kuitenkaan punaiset valot eivät ole vielä syttyneet. Se pieni toivon kipinä on jossain. Hyvin pienenä. Vain aika näyttää, sammuuko se kipinä vai kasvaako elinvoimaiseksi liekiksi.
Jos sitten lukuja selventämään näitä ajatuksia. Tänään siis menossa KP46 ja jos olen lukenut kroppaani oikein, niin mahdollisesta ovulaatiosta olisi nyt 15 päivää. Eli menkkojen tulisi alkaa lähipäivinä, jos siis alkavat. Olen ehkä nimittänyt itseäni masokistiksi joskus aikaisemminkin, mutta en vielä malttaisi tehdä raskaustestiä. Haluan nauttia näistä pienistä positiivisista ajatuksista vielä hetken, ennen kuin kohtaan pessimistisellä asenteellani sen negatiivisen raskaustestin. Nyt voin vielä varovasti kuvitella haaveen toteutuvan ja nauttia siitä pienestä mahdollisuudesta. Tulen sitten tänne vuodattamaan maailman epäreiluutta, kun menkat alkavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja ja muita ajatuksia