perjantai 15. marraskuuta 2013

Miksi? Oi, miksi?

Sain nauttia eilen vapaapäivästä. Ja mihin käytin vapaapäiväni? Selailin Lapsettomien yhdistyksen Simpukan nettisivuja. Mietin jo liittymistäkin, mutta päätin odottaa lääkärikäynnille asti. Jos, ja uskoakseni kun, PCOS varmistuu, ajattelin liittyä yhdistykseen. Taka-ajatuksena lähinnä tukeminen yhdistyksen toimintaa. Itse en ehkä vielä ainakaan koe tarvitsevani terapeuttia tai muutakaan. Tilannehan olisi varmasti eri, jos tätä olisi jatkunut jo monia vuosia. Mutta, koska me olemme vasta taipaleemme alussa, niin vielä jaksaa rämpiä eteenpäin ystävien ja toki tämän blogin kirjoittelun avulla.

Tosiaan, PCOS ei ole vielä varmistunut, koska en ole keskustellut lääkärin kanssa labrojen tuloksista. Mutta olen kuitenkin varsin varma lääkärin epäilystä pelkän ultrankin perusteella. En varmaan kirjoittanutkaan tarkemmin lääkäristäni, joka minua ultrasi. Hän oli jo varsin iäkäs mieslääkäri ja vaikutti kokeneelta ja uskon vakaasti hänen ammattitaitoonsa, mitä hän kuvista näki.

Keskustelimme silloin myös elämäntavoista sen verran, että kerroin meidän molempien polttavan. Itse poltan muutamaa päivässä, vähän riippuen päivän kulusta ja tästä määrästä lääkäri ei ollut huolissaan. Kun taas kerroin mieheni polttavan lähemmäs askin päivässä, lääkäri kehoitti tietenkin lopettamaan tai ainakin vähentämään. Hän kertoi mielenkiintoisen jutun, että kansainvälisellä tasolla, jotkin lapsettomuusklinikat eivät ota edes tutkittavaksi, jos edes toinen osapuoli pariskunnasta polttaa. En tiennyt, että tupakalla on oikeasti niin suuri merkitys. Tottakai tiedän kaikki mahdolliset haitat ja riskit ja muut ja ei ole millään tavalla edes kysymyksen alla, ettenkö lopettaisi heti, jos plussa testiin ilmestyy. Mutta todella niin suuri vaikutus asioihin? Onneksi mieheni otti lääkärin viestin tosissaan ja on siitä lähtien käyttänyt pääosin sähkötupakkaa. :)

Mutta se, miksi tänää tulin kirjoittamaan ennen iltavuoroon lähtöä, oli eilisiltaiset tuntemukset. Kun pääsi sänkyyn ja piti alkaa nukkumaan, päässä jyskytti vain ja ainoastaan se yksi kysymys, mihin ei varmasti koskaan saa vastausta; miksi? Miksi helvetissä olen ansainnut juuri tämän vastoinkäymisen? Miksi kaikista maailman ihmisistä juuri minä saan eteeni tällaisen paskan käytäväksi läpi. MIKSI?

KP30 ja eniten ehkä vituttaa kaikki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risuja, ruusuja ja muita ajatuksia