Menkkoja edelleen odotellaan saapuvaksi. Jos tässä nyt kroppa toimisi niinkuin edellisessä kierrossa, tulisi menkkojeni alkaa tänään. Mitään alaselän tai vatsan jomotuksia ei ole ollut. Ainoastaan rinnat ovat edelleen arat ja turvonneet. Pienirintaisena ihmisenä sitä on ihan ihmeissään tästä itselle huomattavasti suuremmasta rintamuksesta.
Inhottavaa, kun huomaan jossain ajatusten seassa ihan pienen toiveen, joka välillä välähtelee esiin ja ilmoittaa olemassaolostaan. Kuin pienen pieni tähti isolla tähtitaivaalla. Kuitenkaan sitä välähdystä ei voi olla huomaamatta. Ja saan kyllä syyttää tästä pienestä toiveesta ihan vain lääkäriäni, joka ei tyrmännyt ajatusta raskaudesta ja joka oli silminnähden innoissaan löytämästään keltarauhasesta. Ja tokihan ystävät ovat valaneet uskoa tämän kaiken pimeyden keskellä. En vain pääse siitä valtavasta pelosta katsoa sitä tyhjää viivanpaikkaa. Se pelottaa ihan vietävästi. En halua katsoa sitä typerää testiä, joka murskaa viimeisetkin toivon rippeet. En pysty. Kun tietää tasan tarkkaan, mikä olo testin tekemisestä tulee, sitä haluaa pitkittää mahdollisimman kauan. Menkkojen alkaminen on tottakai yksi pieni pettymys, mutta koska en itse päätä niiden alkamisesta, vaan ne alkavat aina vähän yllättäen pienen puun takaa, en kerkiä keräämään mitään pelkotiloja. Mutta se testi. Pelottaa ihan vietävästi. En uskalla tehdä sitä. En ainakaan tänään. Katsotaan joskus myöhemmin.
KP32. Pelkotiloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja ja muita ajatuksia