Niinhän siinä sitten kävi, että negatiivista näytti. Jälleen. Huvittavaa tästähän tekee sen, että eräs hyvin läheinen ihminen sai tietää olevansa raskaana, vahingossa. Voiko parempaan ajankohtaan sattua. Suututtaa, surettaa, mutta samalla yritän olla kaikin tavoin tämän ihmisen tukena, mitä sitten ikinä päättääkään tehdä. Tosiaan, ei ole ollenkaan vielä varmaa, aikooko hän pitää tätä lasta. Ehkä nyt kuitenkin keskityn vain omiin tuntemuksiin. Suoraan sanottuna vituttaa. Ja jos nyt oikein haluaa rypeä itsesäälissä, niin ajattelee että, mikä meissä on vikana. Miksi me ei onnistuta? Miksi jotkut ihmiset tulevat raskaaksi yhden pillerin unohtamisen jälkeen ja minä en vieläkään?
Ehkä nyt kuitenkin nousen täältä itsesäälin aallokosta ja alan keskittyä tulevaan. Enhän ole ollut ilman pillereitä kuin vasta 3,5 kuukautta. Ostin jo foolihappoa, parantaakseni mahdollisuuksia ja varmasti tilaan niitä ovistestejä! Jotenkin tuntuu, että haluaa yrittää vielä kovemmin. Haluaa tehdä kaikkensa, että onnistuisimme. Kuitenkin takaraivossa jyskyttää ajatus, ettei saa alkaa liikaa yrittämään. Koska jos yrittämisestä tulee stressin aihe, asiat hankaloituvat entisestään. Kuinka tasapainotella näiden kaikkien ajatusten keskellä?
Kuitenkaan punaisia valoja ei vielä näy. Koska ne oikein syttyvät? Kuinka kauan täytyy odottaa, että olisi soveliasta soittaa neuvolasta apua? On niin hankalaa, kun ei tiedä kierron todellista pituutta. Miksei kierto voisi jo tasaantua? Ärsyttää. Sunnuntaina olisi KP60. Jos siihen mennessä punaisia valoja ei näy ja testit huutavat negatiivista, voisiko soittaa neuvolaan..? Ehkä soitan. Tai parempi, että päätän soittaa. Muuten jänistän.
Tiedän tunteen. ehkäisy ollut meiltä pois käytöstä jo vuoden, ja ollaan oltu että tulee jos on tullakseen, ottamatta mitään stressiä, mutta silti aina tuntee kateuden piston, kun joku on yhtäkkiä tullut raskaaksi, vahingossa, vaikka onkin onnellinen toisen puolesta.
VastaaPoistaVälillä itsellekkin tulee semmoinen olo että onkohan liikaa yrittämistä pelissä ja koittaa ottaa rennommin, mutta ei se oikeen sovi mun luonteelle :D
Niimpä! Sitä kerta toisensa jälkeen yrittää huijata itteensä ja kuvittelee olevansa ihan ok ja rauhallinen asian kanssa, mutta kas kummaa, se pieni kateus ja stressi osaa aina yllättää. (:
Poista