Mieluisaa postia

Posti  toi tosiaan tullessaan tilaamani ovulaatio- ja raskaustestit. Erittäin nopeaa toimintaa! Näillä näkymin testailen raskaustestillä maanantaina, jos punaiset valot eivät ole vielä syttyneet. Ja jos testi on nega, soittelen sinne neuvolaan. Josko sitten saisi jotain apuja tähän kierron tasaamiseen.

Menkkoja ei siis edelleenkään näy ja kiertopäivää 58 eletään. Tunnen oloni aika hölmöksi, koska joka kerta kun käyn vessassa, leviää typerä hymy naamalleni, kun totean kerta toisensa jälkeen, ettei menkat ole vieläkään alkaneet. Jos siis oletettaisiin kiertonikestävän 30 päivää, niin mahdollinen raskaus ei siksikään näkynyt vielä tiistaina. Huoh. Epätietoisuus on ehkä  kuluttavin tunne koskaan. Harmittaa, kun en yhtään muista kiertoni pituutta ennen kuin aloin syömään pillereitä. Sen kuitenkin muistan, että kierto oli aika tasainen, koska pillerit aloitettiin vain ja ainoastaan ehkäisytarkoituksessa.

Asiasta toiseen, aloin miettimään sitä, kuinka moni oikeastaan jo tietää meidän yrittävän perheenlisäystä. Aika moni. Tai oikeastaan lähinnä moni minun hyvä ystävä. Enkä itse ainakaan ole niinkään salannut asiaa, mutten myöskään vartavasten kenellekkään informoinut asiasta. Saatan puhua aiheesta ja vähän aiheen vierestäkin jonkun tutun kanssa yleisellä tasolla, mutta jos minulta ei kysy suoraan meidän tilanteesta, en myöskään itse asiasta mainitse. Tässäkin on niin ristiriitaisia tuntemuksia mukana. Toisaalta, haluaisin pitää asian vain meidän tietonamme ja kertoa muille vasta, kun ollaan niin sanotusti turvallisilla vesillä eli raskaus on jo edenny ensimmäisen kolmanneksen yli. Toisaalta taas, ehkä tarvitsen (tai tarvitsemme) sitä tukiverkkoa, joka tietää alusta asti, kaikkein eniten silloin, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan ja raskaus keskytyisikin jostain syystä. Ja kun nyt tarkemmin miettii, olen oikeastaan tyytyväinen, että niinkin moni tietää. Pelkään kuitenkin keskenmenoa aika tavalla, joten on hyvä, että niitä tärkeitä ihmisiä on ympärillä.