KP68. Kyllä, vielä jatkuu.. Ei merkkiäkään tai minkäänlaisia tuntemuksia menkkojen alkamisesta. Yksi ystävä kehotti viime viikolla soittamaan uudestaan neuvolaan ja vaatimaan apua. En ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi. En oikein tiedä, pitäisikö tässä jälleen kerran tehdä yksi raskaustesti vai vain kärsivällisesti odottaa. Olen kyllä nyt malttanut olla rauhallisesti enkä ole vainoharhaisesti etsinyt koko ajan olemattomia merkkejä mahdollisesta raskaudesta. (Hehheh, niin varmaan..)
Lauantaina kyllä sattui hassu juttu; olimme pitkällä autoreissulla ja ajaneet ehkä vasta pari tuntia, kun pysähdyimme Hesburgeriin syömään. Syömisestä tuli huono olo enkä syönyt ateriaani loppuun (Erittäin epätavallista minulta!) ja lopulta itkeä niiskutin pöydässä. Ehkä huonovointisuudestani tai sitten epätoivon tunteesta, kun ajattelin, että meillä on vielä monta sataa kilometriä edessä. En tiedä. Mutta joka tapauksessa, erittäin epätavallinen tunteenpurkaus minulta. Ajoimme siis päivän aikana hieman vajaa 800 kilometriä ja tämä tunteenpurkaus sattui ensimmäisen 200 kilometrin jälkeen. :D
En tiedä, onko tämä nyt sovelias asia kirjoittaa tänne, vaikka anonyymina kirjoitankin, mutta ehkä kirjoitan silti. Toinen outo asia, mihin olen kiinnittänyt nyt muutaman päivän huomiota, on rintojen arkuus. Muistan ennen pillereiden aloittamista, että oireilin näin menkkojen aikaan, mutta pillerit aloitettuani, ei tällaista ole ollut. Nyt vasta lopettamisen jälkeen, ei kylläkään hirvittävän suurta, mutta pientä arkuutta on esiintynyt. Ja tätä on ollut nyt ehkä 3-4 päivää. Menkkoja ei kuitenkaan lähimaillakaan. Ja niiden edellisten menkkojen aikaan ei ollut arkuutta.
Malttaisinkohan odottaa sunnuntaihin asti? Jos siihen mennessä ei punaiset valot syty, niin tekisin testin..? Ääh, epätietoisuus on edelleen erittäin inhottava tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja ja muita ajatuksia