Kyllä vain, tänään alkoi. Sitä tuntee itsensä niin typeräksi jälleen, kun on etsinyt olemattomia merkkejä raskaudesta. Toisaalta pettymys, mutta taas toisaalta uuden yrityksen alku. Josko tässä kierrossa pääsisi testailemaan ovulaatiotestejä. Vaikka kyllä edelleen tuntuu erittäin epätoivoiselta, että missähän kohtaa niitä kannattaisi testailla. Miten ihmeessä sitä osaa ajoittaa oikein, kun ei ole edes pienen pientä säännöllisyyttä näissä kierroissa. Raivostuttavaa.
Tuntemuksia ei kyllä helpota yhtään läheisen ihmisen tilanne, josta kirjoitin aikaisemmin. Hän on päättänyt pitää lapsen, vaikkakin on yksin asian kanssa. Hän on erittäin tärkeä minulle ja olen todella onnellinen hänen puolestaan ja pyrin olemaan niin paljon tukena kuin mahdollista. Samalla kuitenkin olen todella surullinen ja pakko myöntää, myöskin kateellinen. Miksi me emme saa kertoa iloisia uutisia lähipiirille? Harmittaa ja ärsyttää, etten kykene olemaan 100% mukana iloitsemassa näin ihanasta uutisesta, vaikka kuinka yritän. Haluaisin kovasti, mutta en vain pysty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja ja muita ajatuksia