Haaveilua

Meidän, vielä niin pieni, perheemme sai joulun aikaan ikioman pyykinpesukoneen. Tähän asti on roudattu pyykkejä kerrostalon alakertaan pyykkituvalle, mutta enää ei tarvitse! Miten pieni ihminen voikaan olla näin suuresti onnellinen kodinkoneesta! Tänään olenkin sitten ensimmäistä kertaa päässyt testailemaan kyseistä masiinaa ja hyvin tuntuu pelittävän. Yllätin sitten, pyykkejä kuivumaan ripustaessani, itseni haaveilemasta pienten vauvan vaatteiden pesemisestä ja kuivaamisesta. Voi kun meidän vaatteiden seassa olisikin lähes olemattoman pieniä sukkia tai suloisia bodyja erilaisissa pastellivärien sävyissä. Mutta kun ei, niin ei. Kenties sekin aika vielä koittaa.

Tänään testasin elämäni ensimmäisen ovulaatiotestin. Voi olla, että testi meni pilalle kastaessani tikkua, koska jouduin taittamaan sitä hieman, mutta joka tapauksessa sain tikkuun haamuviivan. Tiedä sitten, mitä tarkoittaakaan vai tarkoittaako yhtään mitään, mutta taidan huomenna testata uudemman kerran. Josko olisi selvempi.

Tällä hetkellä kaikki tuntuu paljon positiivisemmalta. Ennen joulua mieliala oli kokolailla alakuloinen, mutta nyt kun on päässyt joulureissuilta takaisin kotiin pitkästä aikaa, on paljon parempi mieli. Olisiko jokin joulustressi alkanu helpottamaan? En tiedä, mutta mieliala on joka tapauksessa korkeammalla. Ja hyvä niin, josko se auttaisi tätä meidän tarinaa eteenpäin. :)