Tällä viikolla on tuntunut hetkittäin siltä, kuin VTI olisi iskemässä. Olen kärsinyt siitä erittäin paljon vuosien varrella, mutta nyt viimeisen vuoden aikana ei ole onneksi tullut minua kiusaamaan. Tällä viikolla on kuitenkin ollut sellainen olo, että olisiko vai eikö olisi. Ei onneksi vielä ainakaan. Olo on myös ollut aika turvonnut jo hetken aikaa, joka taas yleensä on ollut merkki menkoista. Mutta eivät ole ainakaan vielä ilmaantuneet. Aikaisemmin turvotus on ollut vain pari päivää ennen menkkojen alkamista, mutta tätä on kyllä kestänyt jo paljon kauemmin. KP31 menossa tällä hetkellä ja jos olen lukenut tuntemuksiani oikein, niin menkkojen tulisi ilmestyä reilun viikon päästä. Saa nähdä, kuinka pitkäksi tämä kierto sitten venyy. Saisi kyllä alkaa jo tasottumaan.
Huomaan ajattelevani yllättävän neutraalisti sitä hetkeä jos/kun menkat alkavat. Tuntuu todellakin siltä, että olen voinut antaa asian edetä omalla painollaan, turhia stressaamatta. Toisaalta ajatuksia vie aika paljon koulun opinnäytetyö ja viimeinen työharjoittelujakso ennen valmistumista. Niissä on aivan tarpeeksi stressattavaa. Ovistesteihin en ole niinkään jaksanut paneutua vielä. Kenties mahdollisessa ensikierrossa sitten. Raskaustestiin en aio koskea vielä hetkeen. Myöhemmin sitten, jos jotain selviä oireita ilmaantuu tai menkat taas viipyvät ja viipyvät luvattoman kauan.
Tänään lähdemmekin tuon miehen kanssa viiikonlopuksi katsomaan meidän kummimahaa. Aivan ihanaa! Saa höpötellä vauvajuttuja niin paljon kuin sielu sietää, eikä tarvitse pelätä, että toinen kyllästyy aiheeseen. Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti siellä jollain tärppää! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risuja, ruusuja ja muita ajatuksia