Ärsyttävää

Tänään illalla söin viimeisen keltarauhashormonitabletin (Mikä sanahirviö?!). Ensi viikolla sitten jännätään, koska menkat alkavat ja mille päivälle saan varata labra-aikaa. Tämän kymmenen päivän kuurin aikana on kyllä ärsyttänyt tavallista enemmän. Tuntuu, että aivan mitättömän pienetkin asiat saavat aikaan aivan valtavan ärsytyksen. Mies parka. Tuntuu, etten ole oikein ollut hyvällä päällä ollenkaan näiden hormonien takia. Ja kun koko ajan joku pieni asia ärsyttää, lopulta alkaa turhauttaa ylipäätänsä, koska ärsyttää. Todella inhaa. Toivottavasti nyt ensi viikolla tämä mieli tästä hieman tasaantuisi ja olisin edes vähän paremmalla päällä.

Yleensä ystävät saavat minut aina paremmalle tuulelle ja pystyn helposti unohtamaan omat murheeni, mutta tänä viikonloppuna taisin olla maailman huonoin kämpän emäntä tämän ärsytykseni kanssa. Vaikka olikin aivan ihanaa, että meillä oli vieraita viikonlopun ajan, toivottavasti seuraavalla kerralla olen parempaa seuraa. :D

Kävimme tänään katsomassa (Vihdoin!) minun kolmatta ja miehen toista kummilasta. Pojalla on jo melkein kolme viikkoa ikää, emmekä me typerät kummit päässeet aikaisemmin katsomaan häntä. Vähän kyllä hävettää, että venähti näin pitkälle. Mutta poika oli IHANA! Miten hän tuntui niin pieneltä! Miten näin lyhyessä ajassa ehtii jo unohtaa, kuinka pieniä ne ovatkaan? Vaikka ensimmäinen kummilapsemme on jo yli 5 kuukautta, tuntuu että siitä on ikuisuus, kun hän oli noin pieni. Todella suloinen poika. Ärsytyskin katosi, kun sai höpötellä tälle ihanuudelle! :)

Tänään KP77, alaselkää särkee, rinnat ovat turvonneet ja olleet oikeastaan koko kuurin ajan arat. Tänään on ollut jotenkin tavallista surullisempaa katsella lapsiperheitä kaupungilla. Vähän itkettää.