Olen haaveillut niin kauan kuin muistan isosta perheestä. Jotenkin se on aina tuntunut siltä omimmalta jutulta, että lapsia on enemmän kuin kaksi. Ainaki kolme tai enemmän. Osaltaan ajatuksiini on varmasti vaikuttanu oma perheeni; pienempiä sisaruksia on kolme ja isän avioliiton kautta kaksi isompaa lisää (Ja kyllä, nämä kaksi isompaa, jotka eivät ole verisukua, ovat minulle aivan yhtä tärkeitä kuin nämä pienemmät verisukua olevat murut.). Ja kuvittelin sen aina olevan mahdollista, kunhan sitten joskus isona löydän sen ihanan miehen, kenen kanssa haluan perustaa perheen. Kun sen miehen löysin, olin onnellinen siitä ajatuksesta, että vielä joskus meillä on paljon lapsia ja pyöritämme arkea yhdessä ja olemme onnellisia. Miten vaaleanpunainen unelma. Btw, vihaan vaaleanpunaista.
Elämä ei sitten mennytkään niin. Jotenkin nyt tuntuu, että näitä haaveita ei koskaan pysty toteuttamaan. Vaikka tiedän, ettei edes koko PCOS ole täysin varma diagnoosi, koska mitään verikokeita ei ole tehty; vain ultra. Ja vaikka minulla olisikin tämä hormonihäiriö, sekään ei ole tuomio siitä, ettemmekö voisi saada lapsia. Tarvitsemme siihen vain vähän apua. Ainakin tähän ensimmäiseen. Voihan se olla, että tilanne on eri ensimmäisen lapsen jälkeen. En tiedä. En ainakaan vielä ole saanut selville, että onko tämä hormonihäiriö joka tapauksessa aina vai voiko tilanne muuttua. Jos joku tietää paremmin, kertokaa toki! :)
Tänään KP68 ja haaveet tuntuu niin kaukaisilta.
Hei, pikaisesti oli pakko ruveta kommentoimaan kirjoitustasi.
VastaaPoistaItselläni on myös todettu PCO, myös pelkästään ultralla, mitään verikoikeita ei ole otettu. Mutta uskon diagnoosiin kyllä, näinhän munasarjani itsekin ja miten täynnä ne olivat rakkuloita. Käsittääkseni taipumus monirakkulaisuuteen ei häviä koskaan, tosin tilanne helpottaa kuulemma iän myötä (mutta sitten voi lasten saanti olla jo myöhäistä muista syistä). Mielestäni itselläni e-pillereiden aikaan ei ollut samoja monirakkulaisuudesta johtuvia oireita, kuin nyt ilman ehkäisyä.
Itse sain myös keltarauhasta (teroluteja) kierron tasaamiseksi. Vuoto tulikin hyvin, ei ongelmaa. Mutta itsekin tajusin sen verran, että ei tässä pelkkä vuoto auta, jos haluaa tulla raskaaksi. Ei kun siis uudestaan lääkärin juttusille, ja otin puheeksi mahdollisen ovuloimattomuuden (jossain tapauksissahan monirakkulaisistakin munasarjoista irtoaa munasolu sillöin tällöin, lienee yksilöillistä). Sainkin clomifen kuurin. Kolmannesta clomifen kuurista sitten tärppäsi!
Tarkoitus oli tässä vain siis sanoa, että PCO ei ole este lapsen saannille, kunhan vaan löytää itselleen sopivan "pienen avun" :) Toisilla se voi olla juuri clomifen, toisilla jotain muuta. Ja hyvän tuurin käydessä ei luomuraskauskaan tietysti ole pois suljettu.
-Kaisu
Kiitos rohkaisevasta kommentistasi Kaisu! Ihana kuulla, että clomifeneista on ollut apua ja että siellä on tärpännyt noin pian! Mahtavaa! Toivottavasti meilläkin vain pieni apu riittäisi. :)
Poista